sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Fidel Castro, helvetin hyvä jätkä

Kanadan pääministeri, mieslapsi ja politiikan Ken-nukke Justin Trudeau sanoi Castroa "merkittäväksi
johtajaksi", jonka kuoleman hän ottaa vastaan "suurella surulla".

Joskus myyttinen sädekehä henkilön yllä on niin vahva, että mikään määrä todellisuutta ei riitä sitä himmentämään. Suurelle yleisölle tällaisen sädekehän kantaja on esim. Äiti Teresa: vaikka julmat faktat hänen "hyväntekeväisyydestään" ovat kaikkien saatavilla, nimi on edelleen synonyymi pyhimyksen kaltaiselle malliyksilölle.

Vasemmistolle vastaavia henkilöitä ovat Che Guevara ja vastikään kuollut Fidel Castro. Kuuban vallankumouksen ympärille on luotu myytti urheista viidakkosisseistä, jotka taistelevat kansansa vapauttamiseksi, eivätkä vuosikymmenet raakuuksia ja sortoa sen jälkeen murenna myyttiä vasemmiston mielissä.
SDP:n nuorisojärjestö oli julkaissut ylistävän muistopuheen Castrosta kutsuen häntä väsymättömäksi idealistiksi ja ikoniseksi johtajaksi. Kanadan vasemmistolainen pääministeri Justin Trudeau taas piti niin imelän ja kaunistelevan muistopuheen, että se laukaisi Twitteriin uuden trendin. Trudeauta pilkattiin hashtagilla #TrudeauEulogies (Trudeaun muistopuheita), johon liitettiin yltiöpäisen romantisoituja muistopuheita mm. Josef Stalinille, Adolf Hitlerille ja Pol Potille.
Sunnuntai-iltana kahdeksan jälkeen demarinuorten puheenjohtaja Mikkel Näkkäläjärvi väitti Twitterissä, että muistopuhe oli "epäonnistunutta satiiria". Jokin tekstissä kyllä epäonnistui, koska se oli täynnä kirjoitusvirheitä. Ilmeisesti kakkaa oli tullut demareiden niskaan, ja joku selitys oli keksittävä. Tämä asettaa demarinuoret harvinaiseen kategoriaan: otukset, joilla on vähemmän selkärankaa kuin Justin Trudeaulla. Trudeau sentään ei yrittänyt väittää puhettaan satiiriksi.

Mitä taas tulee idoleihin, Che Guevara oli rasistinen, homoja tappava teurastaja ja poliittinen puhdistaja, joten on aika huvittavaa, että LGBT-oikeuksia ajavat antirasistit ja -fasistit tämän miehen kuvaa kantavat t-paidoissaan. Mutta kantavathan he Neuvostoliiton lippujakin mielenosoituksissa. Ideologi kun pystyy sivuuttamaan kymmenet miljoonat kuolonuhrit, joita aate nyt välillä pikku sattumuksissa ja väärinkäsityksissä tuottaa.

Olen joskus sanonut regressiivisen vasemmiston heiluvan psykopatian ja sosiopatian välimaastossa enkä ole muuttanut mieltäni. Kun aate on vahva, voi maailmassa ideologisen linssin läpi nähdä aivan mitä haluaa. Psykopaatin mielessä Castron täytyy olla hyvä mies, onhan hän sosialisti kehitysmaasta, joten pikkuseikat on helppo sivuuttaa. Pikkuseikat, kuten:

-Lukemattomien kuubalaisten vangitsemiset, kidutukset ja teloitukset
-Oman kansan alistaminen pysähtyneisyyteen ja kurjuuteen, koska ideologiasta on jääräpäisesti pidettävä kiinni.
-Ja ehkäpä ennen kaikkea Castron voisi muistaa miehenä, joka oli aloittaa maailmanlopun sodan Kuuban ohjuskriisin aikaan. Mikäli Hrustshev ei olisi ollut Castroa järkevämpi ja olisi tämän neuvoja kuunnellut, olisi kriisi päättynyt ydinsotaan.

Jotkut olivat suorastaan tyrmistyneitä demarinuorten kannanotosta. Minä en. Kyseessä on vain se sama psykopatia, jonka vuoksi nämä samat vasemmistolaiset pystyvät muutkin ideologiansa tuottamat kauheudet jättämään huomiotta. He kykenevät katsomaan, että suomalaisten ryöstöt, pahoinpitelyt, raiskaukset ja tapot ovat hyväksyttävä hinta kehitysmaamaahanmuuton vastaanottamiselle. Osa heistä yltyy jopa syyttämään uhreja teoista.

Miettikääpä sitä hetki: nämä siis ovat ihmisiä, jotka katsovat, että heidän tavoitteensa on niin tärkeä, että ei ole väliä, vaikka joku tulisi sitä toteuttaessa raiskatuksi. Pystytkö itse kuvittelemaan asian, jota haluaisit niin paljon, ettet piittaisi moisesta vahingosta kanssaihmisillesi?

Tämän vuoksi en ylläty mistään, mitä nämä ihmiset sanovat tai tekevät. Eikä teidänkään pitäisi. Odottakaa heiltä aivan mitä tahansa.

10 kommenttia:

  1. Tarkoitus pyhittää keinot, niin sosialismin kuin monikulttuurisuuden rakentamisessakin. Muutama uhri, satoja tai tuhansia tai miljoonia, voidaan aina hyväksyä ylevän päämäärän saavuttamiseksi. Ja toisinajattelijoilla nyt muutenkaan niin väliä. Toisinajattelijoiden vainoaminen on muuten jo alkanut, väkivalta ja raiskauksethan ovat olleet arkipäivää jo vuosia.

    VastaaPoista
  2. Joku kristillinen ajattelija sanoi aikoinaan "Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla". Tämä pätee Fidel Havannalaiseenkin.

    VastaaPoista
  3. Hyh demarinuorille. Mutta: kaikkien on hyvä muistaa, ettei yksi ihminen - diktaattoriksi mainittukaan - maailmaa muuta. Fidel, Adolf, Josif, Idi, Kim... Kaikkien valtioissa on ollut miljoonien edunsaajien kaarti, joka on hyötynyt vallitsevasta politiikasta. Nämä hyötyjät määräävät ja kontrolloivat diktaattoria. Jälkikäteen kirjoitellaan sepitteitä, että yksi ihminen oli syyllinen ja määräsi muita. Tämä kuoleman jälkeinen syntipukkirooli on yksi diktaattorin tehtävistä. Ei Stalin tappanut kuin muutaman ihmisen vallankumousvuosina, Hitler tuskin sitäkään. Ylikangaskin sanoo, etteivät suurmiehet hitoriankäänteitä aikaansaa.

    VastaaPoista
  4. En nyt ole oikein samaa mieltä Castrosta.
    On varmastikin jossain määrin totta että hän oli "diktaattori". Oikeampaa olisi sanoa että hän johti puoluetta joka toimi diktaattorimaisesti.
    Castron tapauksessa täytyy kuintenkin siirtyä ajassa taaksepäin -40 ja -50-luvuille. Tuolloin Kuubassa oli oikea diktaattori joka johti maata yksinvaltiaan tavoin vaikka olikin presidentti. Hänen hallintonsa oli läpi korruptoitunutta.
    Vallankumoukselliset teloittivat valtaan tultuaan, Vikipedian mukaan, vain noin 500 Battistan kannattajaa. Tätä voisi verrata vaikkapa Pinochetin vastaaviin murhiin Chilessä.
    Kuuban huonot elinolosuhteet vallankumouksen jälkeen johtuivat suurimmaksi osaksi USA:n kauppasaarrosta joka on edelleen voimassa. Tästä tietenkin myös sekä ranskalainen että brittien sokeriteollisuus oli hyvillään koska Kuuba ei voinut myydä sokeriaan muualle kuin ns. kommunistimaihin joilla taas ei ollut varaa maksaa maailmanmarkkinahintaa. Castro ei myöskään ollut se, joka olisi "aloittanut maailmansodan" vaan se oli NL joka pyrki rakentamaan ohjustukikohtia Kuubaan. Tietenkin Castron suostumuksella. Jo tuohon aikaan, 1962, oli maailman ydinasearsenaali sen verran suuri että tuskin USA ja NL olisivat kuitenkaan ryhtyneet täysimääräiseen sotaan.
    Castron voidaan myös sanoa jakaneen kurjuuden tasan kaikkien kanssa, mitään keski- tai yläluokkaa ei ollut eikä taida olla vieläkään. Kaikilla oli siis yhtä kurjaa jos niin haluaa ajatella.
    Muistan nuo ajat vielä, olin jo silloin poliittisesti valveutunut ja seurasin, tosin vain suomalaista mediaa, mutta kuitenkin. Mediaa saattoi silloin vielä kutsua tiedonvälittäjäksi vaikka oltiinkin rähmällään Neuvostoliittoon päin.
    Tuolloin jopa jossain määrin pelättiin että tulisi taas sota.

    VastaaPoista
  5. Kommunistimaissa oli mustan pörssin miljonäärien yläluokka, joka maassa. Se turvasi asemaansa lahjomalla viranomaisia. Kuuban sokeri: oli nimenomaan niin päin, että CCCP maksoi reilua ylihintaa Kuuballe sokerista, elättäen kuubalaisia. Ei pyyteettömästi: NL tarvitsi ulkomaisiin sotaoperaatioihinsa Kuuban sotilaita.

    VastaaPoista
  6. Tuo "yläluokka" oli ja on varsin pieni. Kuinka "yläluokka" joka on vallassa, lahjoo viranomaisia? Come on.
    Kyllä niin, Nl maksoi "ylihintaa" sokerista mutta ei vaihdettavana valuuttana.
    Kyllä, NL käytti kuubalaisia sotilaita mm. Afrikassa Angolassa ja Mozambikissa ainakin. Ilmeisesti myös muualla.
    Kirjoitukseni ei ollut tarkoitus muuta kuin vähän selventää asioita historian mukaan.
    USA on myöskin aina sekaantunut Kuuban asioihin aivan kuten jokainen suurvalta pienten naapureidensa asioihin

    VastaaPoista
  7. Mielestäni aika paha mennä kenenkään sanomaan mitä "historian mukaan" on tapahtunut, kun osinkaan "objektiiviseksi" katsottava historiallinen informaatio on lähes olematonta, eikä sen hyllyvän suon edes jotenkuten painoa kestäviä jalansijoja ainakaan median (varsinkaan suomalaisen median) toimesta ole luotu, ainakaan sitten 2. maailmansodan.

    Esimerkiksi F. Castron roolia ns. Kuuban kriisissä voisi mahdollisesti arvioida sitä kautta, mitä hän todellisuudessa viesti neuvostojohdon kanssa (painostiko hän oikeasti ydiniskuun vai ei, millä tavalla tarkalleen, ja miten siihen todellisuudessa suhtauduttiin). Kaikkiin "historiallisiin" lähteisiin liittyy ainakin 2-5 paikkaaja tapaa missä viesti on voinut eri syistä vääristyä - joko (puoli)tahattomasti tai 100% tahallaan, joko yhdessä tai niissä kaikissa, tai jotain siltä väliltä. Ja siihen vielä osapuolten tulkinnat päälle. "Todellista" historiaa? Joka niin uskoo, hyvin mahdollisesti pettää itseään, joskus pahastikin.

    Tai vaikka mitä Che Guevara todellisuudessa jutteli Sam Russellille ydinohjuksiin liittyen, jos mitään. Erään tarinaversion mukaan se olisi mennyt suunnilleen niin kuin
    "[w]e would have used them against the very heart of the U.S., including New York. We must never establish peaceful coexistence. In this struggle to death between two systems we must gain the ultimate victory. We must walk the path of liberation even if it costs millions of atomic victims."
    (Kuulostaa sivumennen sanoen ihan joiltain nykyisistä "rauhan uskonnon" edustajista). Sosialistinen Daily Worker ei tätä paasausta suostunut julkaisemaan, kuulemma. Olisihan tämä toki täysin yhtenevä nykymedian sensuurikäytäntöjen kanssa, ja tarina siten periaatteessa helppo uskoa, mutta silti: kukapa tietää? Liian moni "historiallinen" detalji on lantamöykky joka murenee kun sitä vähänkin puristaa, jättäen käteen korkeintaan hajun: viittaus -> viittaus -> viittaus ... -> viittaus -> jonkun tahon kertoma tarina tai julkaisema dokumentti, jonka oikeellisuutta ei kuitenkaan voida luotettavasti todentaa.

    Helpompaa olisi sanoa mikä ei ainakaan pidä paikkaansa. Esimerkiksi illuusio yhdenkään ammattijournalistin ammattiylpeydestä, kunniantunnosta, selkärangasta sekä pyrkimyksestä rehellisyyteen, illuusion jonka ylläpito on rapakon takaisten presidentinvaalien myötävaikutuksesta tyhjentänyt varatankkinsakin (myös Suomessa). Vastaavasti myös illuusio median "kuluttajien" pyrkimyksestä minkäänlaisen rationaalisen ajattelun ohjaamaan toimintaan.

    Toki tilanne voi jonain päivänä jonkin verran muuttua, jos ja kun maailma muuttuu sähköisen median kautta läpinäkyvämmäksi, niin hyvässä kuin pahassakin. Esim. Wikileaksin vuotamien Podesta-postien digitaalivarmenne on puutteistaan huolimatta sen luonteinen aitouden tae jollaista ei aiemmin ollut historiallisten detaljien tukena lainkaan. Videoiden käytön kasvun myötä viestejä voi usein arvioida kokonaisvaltaisemmin, ei pelkästään logiikalla vaan myös intuition ja ruumiinkielen pohjalta. Ja "internet ei unohda", mikä tekee jälkikäteisen sensuroinnin jos nyt ei mahdottomaksi niin ainakin epävarmaksi. Näin saattaisi lähihistorian tulkintoja ehkä voida perustaa edes jonkin verran tukevammalle pohjalle joskus tulevaisuudessa. Siltikin jokainen uskonee edelleen mihin haluaa, mukaan lukien käsitykseen oman historiallisen valveutuneisuuden asteesta, jos siitä tulee itselle hyvä mieli.

    Tällä varauksella, siis tiedostaen että oma näkemys on ihan yhtä huteralla pohjalla kuin kenen tahansa muunkin, sekä Castro että Guevara vaikuttivat sekä jossain määrin psykopaateilta että Frommilaisittain nekrofiileiltä (eli patologisen elämänvastaisilta, ei siis miltään ruumiiseensekaantujilta, vaikka mistäpä sitäkään tietää, vrt. "pizzagate" ja "spirit cooking" piirileikit). Siis aika ikävän saman tuntuisilla piirteillä varustettuja kuin naapurimaansa Melkein Rouva Presidentti.

    VastaaPoista
  8. Nuorempi valtiomies Trudeau on Kanadan liberaalisen puolueen asettama pääministeri. Täytyy minunkin kyllä sanoa, että sanomansa perusteella hän on nimenomaan vasemmistolainen, ei liberaali.

    VastaaPoista
  9. Demografiset numerot puhuvat aika vahvasti Fidelin ajan tuloksista, ne ovat hyvät; terveydenhoito, (imeväiskuolleisuus, eliniänodote) koulutus (esim. lääkäreitten määrä), paremmat kuin USAssa, lisäksi esimerkkinä muiden (köyhien) maiden auttaminen, Kuubassa on hoidettu naapurimaitten sairaita ja vammaisia, ihan nimellisillä maksuilla. jne. Lisäksi Kuubassa ei Fidelin aikana ollut häneen kohdistuvaa henkilöpalvontaa, ei kuvia seinillä, ei patsaita, ei sotilasparaateja jne. Lisäksi Fidelin perhe ei ole, Raulista huolimatta kaapannut mitään merkittävää asemaa, valtaa tai rahaa. Jotain tietysti saattaa olla, mutta se voi olla pientä siihen nähden mitä Yhdysvallat on kuluttanut dollareita Fidelin vastaiseen propagandaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tilastoja on helppo ja kiva tulkita tavalla mikä vahvistaa omaa ennakkokäsitystä, tai mitä haluaa uskoa todeksi. Esimerkiksi tässä jonkunlaista tiivistelmää ajasta *ennen* Castroa.
      http://ctp.iccas.miami.edu/FACTS_Web/Cuba%20Facts%20Issue%2043%20December.htm

      Tilastojen tulkintahan on ongelma vaikka ne oletettaisiin edes joten kuten "luotettaviksi". Jo tilastointien keruuvaiheeseen aina paljon tulkintaa (esimerkiksi, mitä tarkoittaa "97% lukutaito", millä tavalla tuollainen tieto voidaan ylipäänsä edes kerätä). Aika moni YK:n toimittamista "tilastoista" tuoksahtaa ikävästi.

      Ja voidaanko oletusta minkäänlaisesta "luotettavuudesta" tehdä Kuuban kohdalla. Esimerkiksi ed. linkistä poimittu sivumaininta "[u]nfortunately, due to Castro’s unwillingness to publish unfavorable data, ..." ei ole mikään harvinaisuus. Voidaanhan tilastoja periaatteessa sekä tulkita että jo alun perinkin vääristellä missä tahansa, mutta oletus että Kuuba olisi aina jaellut propagandavapaata neutraalia tilastodataa on kyllä aikamoinen oletus.

      Imeväiskuolleisuus on hyvä esimerkki. Imeväiskuolleisuus on yleensäkin romahtanut maailmanlaajuisesti toisen maailmansodan jälkeen. Kuuba oli siinä 1955 kieppeillä tilastollisesti maailman kärkiluokkaa.

      Jos tarkastelee Kuuban dataa nykytilastoista, esimerkiksi IGMEn ylläpitämältä childmortality.org sivustolta, voi todeta että Kuuba "jostain syystä" raportoi omia tuloksiaan vasta reippaasti 60-luvun paremmalla puolella (infant ja under five mortality rates 1963 alkaen, neonatal vasta 1968 alkaen). Lisäksi etenkin korkea alle viisivuotiaiden kuolleisuuden tilastoluku antaa hyvin tilaa "säätää" lukemia näiden kategorioiden sisällä. Lukuja voidaan kaunistella muillakin tavoilla, esim. hanakkuus abortteihin korreloi melko varmasti käänteisesti imeväiskuolleisuuden kanssa.

      Saahan sitä toki uskoa mitä haluaa. Todentamiskelpoisten faktojen kanssa tällä on vähän tekemistä.

      Poista