perjantai 15. helmikuuta 2019

Etsitään valkopesijää raiskauskriisin likapyykille


Päätoimittaja Mikko Salmen siunaama piirustus Ville Rannalta.
Julkaistu Demokraatti-lehdessä 1.1.2019.


Edellinen joulu tuli Ouluun synkeissä merkeissä, eikä alkanut vuosi näytä paremmalta. Marraskuun lopulla Junes Lokka paljasti sosiaalisessa mediassa, että kaupungissa on vangittu kasapäin kehitysmaalaisia miehiä lapsiin ja nuoriin kohdistuneista seksuaalirikoksista. Ikävä kyllä asia ei jäänyt yhteen rikosvyyhtiin - ei lähellekään. Uusia tapauksia on tullut ilmi tasaiseen tahtiin. Tällä viikolla on aloitettu tutkinta kahdesta uudesta rikoskokonaisuudesta, jotka noudattavat tuttua kaavaa: tekijä/tekijät yleisistä turvapaikanhakumaista, uhri/uhrit nuoria kantasuomalaisia tyttöjä. Lisäksi viime aikoina on poliisin tietoon tullut jo aiemmin tapahtuneita rikoksia, joista ei ole heti ilmoitettu. Kaiketi julkinen keskustelu aiheesta ja rikosten yleisyydestä on rohkaissut uhreja kertomaan kokemastaan.

Tällaiseen tilanteeseen Oulussa sitten täytyi valita uusi kaupungin viestintäjohtaja. Pohditaanpa hetki aivan maalaisjärjen pohjalta, miten valinta tulisi tehdä. Tarvitaan henkilö, jolla on jalat maassa ja ymmärrystä sille, millainen mieliala kaupungissa vallitsee. Hänen on myös oltava uskottava turvallisuuskysymyksistä puhuessaan ja uskottava kaikille kaupunkilaisille. Poliittista agendaa ajavat eivät siis hommaan sovi. Oli kansallismielinen tai vihervasemmistolainen, vahvasti poliittinen viestintäjohtaja vieraannuttaa jo omalla lähtötelineissä suuren osan kaupunkilaisista ja päätyy näyttämään yhden asian ajajalta. Uskottavuutta tarvitaan myös itse valintaprosessille. Oululaiset ovat väsyneitä suljettujen ovien takana tehtyihin sopimuksiin, lestadiolaisverkostojen sisäiseen suosintaan ja muuhun suhmurointiin, ja heidän verorahoilleen tulee antaa vastinetta täyttämällä virat henkilöillä, jotka niihin pätevimpiä hakijoita ovat.

Näin siis maalaisjärjellä, mutta miten meni käytännössä? No metsään tietenkin. Hakijoita viestintäjohtajan tehtävään oli 26, ja heistä loppusuoralle valittiin seuraavat kolme hakijaa:

-Salla Rajala, Porin kaupungin viestintäyksikön päällikkö, taiteen maisteri (viestintä ja media), Pori.
-Taija Rämet-Hara, Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan journalistinen projektipäällikkö, filosofian maisteri, medianomi AMK, Helsinki.
-Mikko Salmi, Demokraatti-lehden päätoimittaja, valtuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen, teologian ja filosofian maisteri, Oulu.

Yksi henkilö pistää heti silmään kahdellakin tavalla: SDP:n edustaja valtuustossa ja kaupunginhallituksessa sekä puolueensa lehden päätoimittaja on niin poliittinen hakija kuin suinkin voi olla, ja toisekseen hän on loppusuoralle päässeistä hakijoista ainoa, jonka koulutuksesta tai nykyisistä tehtävistä ei näy, miksi hän on loppusuoralle päässyt. Toisen kaupungin viestintäyksikön päälliköllä on kokemusta juuri siitä tehtävästä, mihin on haettu, ja medianomi on viestinnän ammattilainen - tässä tapauksessa vielä johtotehtävistä kokemusta omaava. Kumpikaan ei ole paikallinen henkilö, mutta he molemmat aloittaisivat varsin puhtaalta pöydältä, mikä mahdollistaa neutraalin imagon luomisen. Mikko Salmi taas on niin tiukasti sidoksissa demareihin, että häntä olisi mahdoton nähdä minään muuna kuin politrukkina, ja mielipidekirjoitusten rustaamisesta puoluelehteen on pitkä matka suuren kaupungin viestinnän johtamiseen. Joten mitä joukossa tekee kiihkomielinen monikulturisti Salmi, jolla ei ole muodollista pätevyyttä tehtävään eikä kokemusta vastaavanlaisesta työstä?

"Tärisen vieläkin. Vihan vimma vyöryi päälleni sillä voimalla, 
että oksennusta on vaikea pidätellä."



Äskeinen sitaatti on peräisin Salmen mielipidekirjoituksesta, ja asia, joka hänet on saanut vapisemaan ja pahoinvoimaan, on oululaisten mielenilmaus tyttöjen turvallisuuden puolesta. Hän ei kirjoittanut vastaavanlaista tunteenpurkausta kuultuaan raiskatuista pikkutytöistä. Oli rikos kuinka törkeä tahansa, ihmisten suuttumus rikoksesta pöyristyttää Mikkoa aina enemmän. Samassa kirjoituksessa hän kutsuu sitä rikokseksi ihmisyyttä vastaan, että kansallismieliset poliitikot puhuvat raiskauksista. Tämän kirjoituksen otsakekuvana oleva piirustus on virallisesti Demokraatti-lehden ja Mikko Salmen linjan mukainen - julkaistiinhan se Demokraatissa Mikon vastatessa lehden sisällöstä. Tässä meillä on siis mies, joka yhä uusien raiskaustragedioiden moukaroidessa oululaisten yhteisöä ja yhä useampien tyttöjen joutuessa hirviömäisen saalistuksen uhreiksi katsoo sopivaksi naureskella oululaisten huolelle. Hähä, typerykset pelkäävät muutamaa raiskausta, laitetaanpa rasisteille jauhot suuhun. 

Eräässä valtuuston kokouksessa Junes Lokka esitti, että koska valtuutetut ja virkamiehet haluavat viedä turvapaikanhakijoita tutustumaan kaupunkilaisten lapsiin, miksei hän jakaisi näille irakilais- ja afgaanimiehille päättäjien omien lasten yhteystietoja tutustumista varten. Salmi ei tehnyt uskottavuudelleen palvelusta, kun hän tyrmistyneenä syytti Lokkaa perheenjäsentensä uhkailusta. Salmi haluaa kaupunkilaisten asettavan omat lapsensa vaaraan mutta vihjauskin siitä, että hänen tulisi elää kuten opettaa, saa Mikon pöyristymään. Vastaavanlainen tekopyhyys ja halpamainen toiminta yksityiselämässä on osaltaan rapauttanut Salmen mainetta ja uskottavuutta, vaikka hän on parhaansa mukaan mennyt naistenlehtien sivuille uhriutumaan omista pahoista teoistaan.

Oulussa hyväveli-verkosto on aina toiminut tehokkaasti, joten poliittista virkanimitystä oli tässäkin odotettavissa, vaikka sisimmässäni yritin toivoa, että kaupungin johdossa olisi sen verran järkeä ja kunnioitusta kaupungin asukkaita kohtaan, että tätä ilmeistä virhettä ei tehtäisi.

No, taas sain todeta, ettei päättäjiltä koskaan kannata odottaa järkeä ja suoraselkäisyyttä. Siinä petaa vain pettymyksen itselleen.

Kaupunginjohtaja Päivi Laajala, jonka rooli turvallisuushuoliin vastaamisessa on ollut olla kroonisesti järkyttynyt lehtien otsikoissa, meni ja valitsi tehtävään Mikko Salmen, kun jo loppusuoralle päässeistä hakijoista Salmi on muodollisesti ja kokemukseltaan epäpätevin. Olisi enemmän kuin kiinnostavaa kuulla Laajalan perustelut valinnalle. Kaikki tietävät, että poliittinen nimitys on kyseessä, mutta eihän Päivi nyt voi julkisesti vastata, että puoluepomot ovat jossain kaupungintalon kokoushuoneessa lohileipiä napsien sopineet tämänkin viran jakamisen epävirallisessa kokouksessa, josta ei ole pöytäkirjoja. Kuitenkin kaupunkilaisilla on oikeus kuulla perustelut sille, miten heidän verorahoillaan palkataan henkilöstöä heidän kotikaupunkinsa johtoryhmään.

Jääviysongelmakin syntyy, kun virkamieheksi valitaan demareista demarein. Sanomalehti Kalevassa Salmen oma näkemys tähän oli hyvin perioululainen, mitä politiikkaan tulee: onhan kaupungin hallintojohtaja Ari Heikkinenkin vihreiden entinen puoluesihteeri! Eli koska virkanimityksiä on aiemminkin jaettu poliitikoille ja poliittisin perustein, ei hänenkään nimityksessään ole moitittavaa. "Vakiintunut käytäntö" on Oulussa niin tiuhaan käytetty selittely suhmuroinnille ja korruptiolle, että siitä on tullut eräänlainen vitsi. Salmi myös sivuutti poliittisuutensa aiheuttaman ongelman sillä, että hän luopuu luottamustehtävistään ennen virkatehtävän alkamista. Ja kaupunkilaisten pitäisi kaiketi uskoa, että Salmi lakkaa sillä hetkellä olemasta demari ja toimii täysin neutraalisti virassaan. 

Yksi järjestelmämme valuvioista on, että jos valtuustossa on mätää, se tartuttaa koko kaupungin johdon. Valtuusto valitsee kaupunginhallituksen ja kaupunginjohtajan, johtaja johtoryhmän jäsenet ja niin edelleen. Jos ketjun alussa on ketkuilua, se on nopeasti joka tasolla.  Paikka paikalta Oulun johtoryhmää miehitetään vihervasemmistolla. Näin luodaan kaupungille eräänlainen punavihreä varjohallinto, jota kaupunkilaiset eivät voi äänestää ulos, koska ei tätä hallintoa koskaan ole äänestetty sisäänkään. Salmen rooli teatterissa on henkilövalinnasta ja sen ajoituksesta päätellen valkopestä Oulun likapyykkiä. Tiedämme jo, mikä hänen linjansa kaupungin tiedotuksessa tulee olemaan: Ei saa antaa pelolle valtaa. Vain rasistit ovat huolestuneita tai suuttuneita. Täällä ei ole mitään nähtävää.

Salmen valinta on läimäys oululaisten kasvoille monella tasolla. Poliittista suhmurointia, johon ollaan läpen kyllästyneitä. Vastuutonta virantäyttöä nimittää kaupungin johtoryhmän henkilöstöä pätevyyden sijaan puoluekirjan perusteella. Vastuutonta veronmaksajien rahojen käyttöä haaskata niitä siihen, että epäpätevä henkilö ajaa poliittista agendaa virkamiehen toimistosta käsin. Kaupunkilaisten älykkyyttä loukkaavaa nimittää monikulttuurin tyrkyttäjä valkopesemään Oulun ongelmia ja rauhoittelemaan aiheesta vihaisia kaupunkilaisia. Suhmuroinneille saa lopun äänestämällä hyvät veljet ulos niin valtuustosta kuin eduskunnastakin.

keskiviikko 30. tammikuuta 2019

Kun raiskatut kehtasivat häiritä vaalikampanjaa

Jenni Pitko hihittelee, näprää puhelintaan ja tsekkailee kynsiään Jenna Simulan puhuessa
tyttöjen ahdistelusta ja raiskausyrityksistä kaupungilla.
Pitko on Vihreiden valtuustoryhmän pj. ja kaupunginhallituksen vpj.


"Kyllä minä tiedän, että tulee raiskauksia, murhia ja kärsimystä, mutta koen sen hyväksyttäväksi hinnaksi monikulttuurisuudelle."

Tuota toimittaja Marja Sannikka käytännössä tarkoitti sanoessaan, että maahanmuutto tuottaa rikollisuutta, mutta tulee myös mukavia ruoanlaittohetkiä. Mitä enemmän asiaa pohtii, sitä julmemmaksi tuon ajattelutavan huomaa: inhimillinen kärsimys katsotaan toissijaiseksi abstraktille arvolle, monikulttuurisuudelle.

Puolisoani ja minua on ajoittain moitittu siitä, että kutsumme tällaisia ihmisiä psykopaateiksi. Se on kuulemma sopimatonta nimittelyä. Kuitenkaan kyseessä ei ole summassa keksitty herja vaan perusteltavissa oleva analyysi suvaitsevaiston toiminnasta ja luonteenlaadusta.

Oulun valtuuston "mokuttajat" toimikoon esimerkkinä tästä. Kun Oulun raiskausvyyhti lähti purkaantumaan mediassa niin näkyvästi, ettei ongelmaa enää voinut piilotella, valtuuston vihervasemmistolaiset kuitenkin tekivät kaikkensa pitääkseen asian poissa valtuuston käsittelystä. Sebastian Tynkkynen (ps.) esitti jo joulukuussa, että aihe lisättäisiin valtuuston kokouksen asialistaan kiireellisenä. Tällainen asialistan muutos vaatii valtuuston yksimielisen hyväksynnän. Kun puheenjohtaja Juha Hänninen kysyi valtuustolta, tulisiko raiskausaihe ottaa käsittelyyn, vihervasemmiston puolelta salia huudettiin yhteen ääneen: "Ei!". He ovat tuoneet ongelman tänne, ja luonnollisesti eivät tästä kiusallisesta aiheesta ole halukkaita keskustelemaan.

Maanantaina 28.1. kaupungintalolla pidettiin sekä seminaari turvallisuuskysymyksistä että valtuuston kokous, ja molemmissa nähtiin punavihreää psykopatiaa eri puolueista. Vasemmistoliiton Hilkka Haaga boikotoi turvallisuusseminaaria kokonaan kutsuen sitä maahanmuuttokriittisten ehdokkaiden kampanjatilaisuudeksi. Hän siis laiminlöi luottamustehtäväänsä ja jätti tärkeää ja ajankohtaista aihetta koskevan seminaarin väliin vain koska koki aiheen sellaiseksi, että seminaarin puheenvuoroissa maahanmuuttokriittiset asettuvat positiiviseen valoon. Kun muut ovat seminaarissa puhumassa turvallisuudesta, Hilkka pohtii vain raiskauskriisin vaikutusta vaalitulokseen. Jälkikäteen hän yritti saada tallenteen seminaarista poistetuksi Youtubesta ja on puheistaan päätellen tehnyt peräti tutkintapyynnön Junes Lokan puheenvuorosta seminaarissa. Hilkka lopultakin löysi raiskausvyyhdistä jotain, mikä pöyristyttää häntä, ja se on Junes Lokan puhe aiheesta.

Sari Halonen (vas.) oli seminaarissa tyrmistynyt - ei tosin raiskauksista vaan siitä, että maahanmuuttokriittiset puhuvat niistä. Sarin mukaan on oksettavaa käyttää raiskauksia vaaleissa. Kuten Hilkan, Sarinkin ajatukset pyörivät vain tulevissa vaaleissa. Demarien Mikko Salmi, joka on myös pappi ja Demokraatti-julkaisun päätoimittaja, oli ilmaissut syvän huolensa ja järkytyksensä Demokraatin sivuilla jo pari viikkoa aiemmin. Toki hänenkään huolenaiheensa ei ollut raiskatut tytöt vaan turvallisuutta vaativien mielenosoittajien rumat puheet lapsenraiskaajista sekä tietenkin vaalit. Mikko sanoi, että raiskattujen hyödyntäminen on vastenmielisintä, mitä hän tietää. Mikon paheksunta ei tietenkään liity millään tavalla huoleen uhreista vaan huoleen demarien huippunsa jo nähneestä kannatuksesta. Demarit itse ovat ottaneet vaaliteemaksi hoivakotikohun, vaikka Mikon omaa logiikkaa noudattaen voisi sanoa, että kaltoin kohdeltujen vanhusten kärsimyksellä ratsastaminen on kuvottavaa.

Vasemmistoliiton Paavo Heinonen tapansa mukaan ei kuunnellut koko seminaaria vaan keskittyi somettamaan - saahan kokouspalkkion silläkin. Sami Pikkuaho (kok.) kuittasi palkkion vielä tehokkaammin saapumalla myöhässä ja lähtemällä seminaarin puolessavälissä. Hanna Sarkkinen (vas.) kertoi ryhmäpuheenvuorossaan, että on metoo-liikkeen ansiota, että tästä asiasta nyt puhutaan. On vaikea nähdä, miten amerikkalaisten filmitähtien hashtag liittyy seksirikosongelmaan, jonka Junes Lokka paljasti, ja vielä erikoisempaa on kuulla vihervasemmiston teeskentelevän, että he ovat tyytyväisiä, että asiasta nyt puhutaan. Ei kuitenkaan unohdeta sitä yksimielistä ei-huutoa puheenjohtajan kysyessä valtuustolta, tulisiko raiskauksista puhua kokouksessa.

Kun Jenna Simula (ps.) kysyi seminaarissa Oulun poliisin edustajilta, eikö ole ristiriitaista varoittaa lapsia ja nuoria heitä somessa lähestyvistä ulkomaalaisista miehistä ja samalla kaupungin toimesta viedä näitä miehiä tyttöjä tapaamaan, huomioni kiinnittyi Simulan takana istuvaan Jenni Pitkoon, joka on vihreiden valtuustoryhmän puheenjohtaja. Pitko yrittää esiintyä naisasianaisena, mutta Simulan kertoessa, miten tyttöjä ahdistellaan kaupungilla ja on yritetty repiä väkisin kauppakeskuksen vessaan, Pitko virnuili ja hihitteli taustalla, naputteli puhelintaan ja tarkasteli kynsiään ilmeisen epäkiinnostuneena.

Kuinka vaikeaa Pitkolle ja kumppaneille voi olla edes yrittää leikkiä, että he ottavat turvallisuusongelmat vakavasti? Totta kai tiedän, että eivät heitä raiskaustapaukset kiinnosta, mutta kunnioituksesta rikosten koskettamia ja niistä huolestuneita kaupunkilaisia kohtaan voisi edes käyttäytyä valtuustossa siihen tapaan, kuin kokisi tämän vakavaksi asiaksi. Ja valtuutetut kehtaavat vielä paheksua Junes Lokan "huonoa käytöstä" eli suuttumista ja turhautumista, jota hän kokee muiden valtuutettujen ja virkamiesten piittaamattomuudesta, kun he itse jättävät kaupunkilaisten akuuteinta huolenaihetta koskevan seminaarin väliin, koska kokevat sen ajavan väärien puolueiden asiaa, ja paikalle raahautuessaankin käyttäytyvät kuin olisivat teinejä tylsällä koulutunnilla.

Poliisi Lauri Nikula (kesk.), joka vuosi sitten puolusti valtuustossa kiihkeästi Esikoto-hankkeeseen kuulunutta aikuisten turvapaikanhakijamiesten tutustuttamista suomalaislapsiin päiväkodeissa ja kouluissa, kaivautui entistä syvemmälle poteroonsa ja sanoi, että tarvitaan lisää esikotouttamista. Eli lisää grooming-jengiläisiä päiväkoteihin ja kouluihin, niin ongelma ratkeaa. Anteeksi vain, mutta en usko Nikulan ratkaisuehdotuksen toimivuuteen. Haastoin Nikulan Esikoto-hankkeesta seminaarin jälkeen kaupungintalon aulassa. Kun mainitsin, että hankkeessa oli viety teinien juoksutapahtumaan nyt Saksasta Ouluun palautettu raiskausjengiläinen, näin Nikulan ilmeestä, että se tuli hänelle uutena tietona. Asiahan on ollut esillä pitkään, ja jopa Vuolteen omassa lausunnossa valtuutetuille se todettiin. Mutta ilmeisesti Laurilla on niin kiire saada lisää irakilaisia lasten seuraan, että hän ei ole ehtinyt tehdä alkeellisintakaan taustatyötä tukemastaan hankkeesta, kuten lukemaan valtuustopostiaan. Edes tieto raiskaajasta hankkeessa ei riittänyt hetkauttamaan Nikulaa, vaan hän pysyi kannassaan.

Jari Laru (kok.) pyrki sumuttamaan valtuustoa väittämällä, että 95% tulijoista on työperäisiä, opiskelijoita tai avioliiton kautta tänne tulleita. Tuohon lukuun on päästy sillä, että jokainen oleskeluluvan saanut pakolainenkin lasketaan opiskelijaksi, jos hän osallistuu kotoutukseen kuuluviin kursseihin tai käy vaikkapa peruskoulua. 80% Oulun maahanmuuttajaväestön kasvusta tulee Afrikasta ja Lähi-Idästä. Nämä tulijat eivät muutu työsiirtolaisiksi tai vaihto-opiskelijoiksi sillä, että he käyvät pari tuntia viikossa suomen kielen alkeistunnilla. Väite prosenteista oli Larulta äärimmäisen epätoivon ele: hän oli taatusti miettinyt päänsä puhki, miten saisi väännettyä raiskauskriisin parhain päin, ja parasta mitä hän keksi, oli täysin asiaan liittymätön tilasto, joka ei edes pidä paikkaansa.

Illalla valtuuston kokouksessa Junes Lokka kysyi, voisivatko valtuutetut ja virkamiehet antaa hänelle omien lastensa yhteystiedot, jotta hän voisi painaa niitä käyntikorteille ja jakaa maahanmuuttajille kauppakeskuksessa ja vokeissa kaksisuuntaisen kotoutumisen nimissä. Raivokas rääkynä alkoi jo ennen kuin Lokka oli saanut puheenvuoroaan loppuun, ja Tuija Pohjola (sdp) ja Mikko Salmi sanovat Junes Lokan uhkailevan heidän lapsiaan. Kun kaupunkilaiset ilmaisevat huolensa siitä, että aikuisia miehiä rahdataan kouluun ja päiväkotiin heidän lapsiaan tapaamaan, vihervasemmisto sanoo heitä ennakkoluuloisiksi, kun kehtaavat pitää turvapaikanhakijoita vaarallisina. Omien lastensa ollessa kyseessä nämä suvaitsijat yhtäkkiä havahtuvatkin siihen, että tulijat voivat olla vaarallisia. Ikävä kyllä tämä havainto unohtuu heti, kun puhe siirtyy takaisin tavallisten kuntalaisten lapsiin.

Nämä ovat ihmisiä, jotka raiskauksesta, murhasta tai terrori-iskusta kuullessaan laittavat sormet ristiin ja toivovat, että tekijäksi paljastuu joku muu kuin muslimi tai ulkomaalainen. Heidän ensireaktionsa tragediaan on huoli siitä, miten se vaikuttaa heidän agendaansa. Kaiken kukkuraksi heille tällainen ajattelutapa on niin normaalia, etteivät he juuri sitä edes huomaa peitellä ja päätyvät turvallisuusseminaarissa murehtimaan vaaleja ja käyttäytymään täysin piittaamattomasti. Kun monikulturisti on toipunut ensijärkytyksestään siitä, miten joku raiskausuhri kehtasi olemassaolollaan häiritä hänen poliittisia tavoitteitaan, ryhdytään säätämään valkopesuohjelmaa. Miten tämän kaiken saisi seliteltyä parhain päin tai edes harhautettua ihmisten huomion jonnekin muualle?

Tällainen ajattelu ja käytös vaatii psykopaattista viileyttä, johon useimmat eivät kykenisi yrittämälläkään. Se, miten puolisoni valtuustotoverit tämän tekevät, on kai monitahoinen asia. Joukossa on piinkovia fanaatikkoja, jotka eivät yksinkertaisesti välitä uhriluvun kasvusta, vaan se on heille vain häiriötekijä. Osa hyötyy maahanmuutosta joko taloudellisesti tai poliittisesti, joten uhrit eivät heitä häiritse, kunhan niitä ei synny omaan lähipiiriin. Jotkut taas ovat Sannikan kaltaisia hyödyllisiä idiootteja, jotka vain yrittävät olla ajattelematta liikaa verta käsissään ja uskovat, että vielä tämä monikulttuuri voitoksi kääntyy, kunhan kasvukivuista selvitään. He välittäisivät uhreista, mutta ikävä kyllä he välittävät Irakin pojista enemmän.

Uhriluku sen kuin kasvaa, mutta se ei vaikuta näihin ihmisiin mitenkään. He eivät edes ole tunnustaneet, että turvapaikanhakijamiesten rahtaaminen päiväkoteihin oli huono ja vaarallinen idea vaan puolustavat sitäkin hanketta edelleen. He leikkivät, ettei heillä ole mitään osaa eikä arpaa tähän, vaikka tämä kaikki on heidän politiikkansa tuotosta. Ja kun uhreista puhutaan, he näpräävät puhelimiaan ja miettivät, mitäköhän kaupungintalon ruokalassa on lounaaksi. Miten on epäreilua kutsua heitä psykopaateiksi?

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Kaikki valtamedian kolumnit raiskauksista koskaan - kirjoittajan opas


Aloita tuomitsemalla Oulun raiskaukset - edes lyhyesti ja latteuksilla. Voit myöhemmin käyttää sitä vastuuvapautuksena, jos rasistit väittävät, ettet välitä suomalaisista uhreista.

Kun disclaimer on hoidettu, voit siirtyä itse asiaan. Muistuta, että suurin osa seksuaalirikollisista on kuitenkin Suomen kansalaisia. Väitä heitä kaikkia kantasuomalaisiksi. Huomauta, että läheskään kaikki turvapaikanhakijat eivät raiskaa, ja kaikissa kulttuureissa raiskaaminen on kiellettyä.

 Selitä jonkin anekdootin saattelemana, että Suomi on aina ollut vaarallinen ja pelottava maa naisille. Väitä, että nuorena tyttönä pelkäsit pimeillä kaduilla, vaikka olisit kasvanut Inarissa. Tässä on myös hyvä mahdollisuus kääntää lukijan huomio siihen todelliseen uhriin eli sinuun.

Tässä kohtaa on sama tunnustaa seksuaalirikosten kova tilastonousu sekä ulkomaalaisten yliedustus, koska kaikki tietävät sen muutenkin. Asian voi kuitenkin selittää parhain päin: tilastonousu on vain metoon menestys, ilmoituskynnyksen laskua. Ulkomaalaisten yliedustuksen voi myös valjastaa oman politiikan eduksi - sehän osoittaa, että kotoutusta suomalaiseen arvomaailmaan ja lakiin ei ole hoidettu riittävillä resursseilla. Paahda sitten eteenpäin silläkin uhalla, että joku voi huomata, että on ristiriitaista vaatia parempaa valistusta uusille tulijoille ja samalla väittää raiskauksen olevan heidän lähtömaissaankin kiellettyä.

Heitä tässä kohdassa sekaan se, että maahanmuuttajanaiset joutuvat todennäköisemmin raiskatuiksi kuin suomalaiset. Ennen kuin lukija ehtii ryhtyä miettimään, kuka maahanmuuttajanaisia raiskaa, jatka siihen, että nyt maahanmuuttajia leimataan epäreilusti ja he kohtaavat ehkä rasismia.

Pöyristy siitä, että suomalaisten tekemät seksuaalirikokset eivät ole saaneet aikaan hallituksen hätäkokouksia. Jos tosiasiassa ymmärrät, miksi ulkomaalaisten rikollisuus kohauttaa enemmän, leiki, ettet ymmärrä. Osoita oikeaksi syylliseksi rasistit, jotka välittävät vain ulkomaalaisten seksuaalirikoksista.

Palauta huomio itseesi todellisena uhrina voivottelemalla, että kukaan ei tukenut metoo-liikettä tai suostumusaloitetta silloin, kun sinä halusit puhua niistä, ja nyt vaikka puhutaan seksuaalirikoksista, kukaan ei vieläkään kiinnostu hashtageistäsi, noista sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soturin vahvimmista aseista seksuaalirikollisuuden taltuttamiseksi.

 Nido edelliset kohdat yhteen sillä, että nyt tehdään räikeästi rasistista politiikkaa seksuaalirikoksilla, ja PS:n kannatus saattaa nousta, ellei kansa kanavoi tuntemuksiaan kotoutushankkeisiin vaan ulkomaalaisvihamielisyyteen. Persuthan vain iloitsevat raiskauksista.

Muistuta, että poliisi tutkii ja oikeusvaltio tuomitsee, joten ei ole syytä vaatia poliittisia toimenpiteitä. Tämän kohdan ja suomalaisten raiskauksista puhumisen väliin on hyvä laittaa pari muuta kappaletta tekstiä, jotta lukija ei liian helposti ihmettele, miksi et suhtaudu tällä luottavaisuudella kotoperäisen rikollisuuden käsittelyyn oikeusjärjestelmässä.

Päätä sillä, että jotain tarttis tehrä, kunhan se jotain ei liity maahanmuuttopolitiikkaan mitenkään.

Fin.

maanantai 25. kesäkuuta 2018

Raaka totuus meritakseista ja Välimeren hädänalaisista


Ylläoleva kuva näyttää "meripelastusalus" Aquariuksen sijainnin tätä blogipäivitystä kirjoittaessa eli 25.6. klo 01:15. Alus on alle 100 km päässä Libyan rannikosta.

Valtamedian kyllästymiseen saakka toistama versio Aquariuksen ja muiden vastaavien alusten toiminnasta on se, että ne ovat pelastusaluksia, jotka kiertelevät Välimerellä ja vastaavat hätäkutsuihin, jos sattuvat sellaisen saamaan. Yle kuvailee tilannetta yhdessä artikkelissaan näin:
Aquarius on pelastanut yli kahden vuoden ajan mereltä ihmisiä, jotka ovat lähteneet vaaralliselle meimatkalle Välimeren yli päästäkseen Eurooppaan. Lähtijöiden veneet ovat usein kelvottomat näin pitkälle matkalle ja tuhansia lähtijöitä on hukkunut.
Media käyttäytyy, kuin Afrikkaa ei olisi olemassa. Viimeisimmällä matkallaan Aquarius meni Espanjaan saatuaan Italialta pakit, ja sen henkilöstö valitteli, miten he joutuvat tekemään tuon useiden päivien matkan heikolla varustuksella. Mutta Afrikka on olemassa. Lähempänä Espanjaa olisivat olleet Tunisia ja Algeria, mutta näistä maista ei edes puhuttu vaihtoehtoina siirtolaisille. Samoin Libyaan palauttaminen on täysin kadoksissa keskustelusta.

Käytännössä Aquarius ja muut "pelastusalukset" eivät kiertele Välimerellä vaan ovat jo vuosia toistaneet kaavaa, joka ei sovi meripelastustoimintaan mutta sopii ihmeen hyvin ihmissalakuljetuksen metodiin:

- Mennään Libyan aluevesirajan tuntumaan, ja kas kummaa, pian ilmaantuukin "pelastettavia". Heidät siirretään hallitusti "pelastusalukseen" heidän omasta paatistaan, jolla voisi aivan hyvin palata Libyaan. Ajoittain Aquarius kytkee transponderinsa pois päältä Libyan aluevesirajalla, mikä viittaa siihen, että he hakevat lasteja myös Libyan vesiltä.

- "Pelastusalus" lähtee lastin kanssa kohti Eurooppaa, Libyan puolen ihmissalakuljettajien paatti palaa Libyaan, jotta se voisi viedä seuraavan lastin "merihätään".


- Lasti kipataan eurooppalaiseen satamaan - Salvinin sisäministeriyteen saakka nämä satamat olivat enimmäkseen Italiassa.

- "Pelastusalus" lähtee suoraa reittiä takaisin Libyan rannikolle odottelemaan seuraavaa lastia, ja kas kummaa, aina sellainen ilmaantuu. Sitten toistetaan koko kuvio. 


Viime vuonna tämä järjestöjen ja afrikkalaisten rikollisten yhteistyönä tehty ihmiskauppatoiminta toi yli 150 000 kehitysmaalaista Eurooppaan. 


Monia meritakseja rahoittaa järjestöjensä kautta George Soros, joka on aina ollut hyvin avoin motiiveistaan: hän haluaa monietnisen, monikulttuurisen Euroopan. Tästäkin voi päätellä, ettei meritaksitoiminnan tarkoitus ole auttaa yhtään ketään vaan rahdata rikkautta ja voimavaraa Eurooppaan, kuten herra Soros haluaa. Tästä syystä Afrikan maat eivät ole edes pöydällä, kun puhutaan siitä, minne lasti pitäisi saada vietyä.

Joskus toiminta menee pieleen - tai ei oikeastaan. Tällöin ihmisiä kuolee, koska Libyan puolen väki on käyttänyt liian huonoja aluksia. Sanoin, että tämäkään ei oikeastaan ole pieleen menemistä, koska ihmiskaupan osapuolille siitä ei ole haittaa. Libyan pojat saivat jo rahansa - heille ei ole väliä, selviävätkö ihmiset elossa Eurooppaan. Pelastajat taas saavat lisää pelimerkkejä mediapeliinsä, jossa he oikeuttavat toimintaansa sillä, että Välimerellä hukkuu ihmisiä. Jos kukaan ei koskaan hukkuisi, heidän olisi vaikeampi väittää toimintaansa pelastamiseksi. Nyyhkytarinoilla myös yritetään tehdä eurooppalaisista myötämielisempiä lastin vastaanottajia.

Hukkumisten syypäiksi halutaan leimata piittaamattomat Euroopan maat. Todelliset syylliset ovat tietysti ihmiskaupan toteuttajat ja ihmiset itse. Useimmat lähtijät ovat elintasopakolaisia, joita ei uhkaa vaino tai sota. He haluavat vain parempaa, helpompaa elämää. Jos he eivät lähtisi, he eläisivät todennäköisesti köyhyydessä ja Eurooppaa selvästi huonommissa oloissa, mutta eläisivät joka tapauksessa - aivan kuten muutkin maansa asukkaat.

Meritaksitoimintaan ei tule suhtautua pelastuksina tai edes hyväntahtoisten hölmöjen toimintana. Se on rikollisuutta ja invaasion toteuttamista. Invaasiota rahoittaa miljardööri, joka ei meidän demokraattisista päätöksistämme piittaa: hän haluaa rikastaa Euroopan, sanoivat eurooppalaiset siihen mitä tahansa. Samoin tulijoita on turha sääliä. Hukkuvat tai Libyassa sortoa kärsivät ovat kaatuneet omaan ahneuteensa, koska oman kotimaan elintaso ei kelvannut. 

Amerikkalaista sanontaa mukaillen: pelaa tyhmiä pelejä niin voitat tyhmiä palkintoja.

perjantai 27. huhtikuuta 2018

Feministi Saara Särmän valeet ja vainoilut

Saara Särmä. Aloitteleva kirjailija, ammatikseen vainon ja sorron uhri.

Feministi kieroilee, valehtelee ja uhriutuu. Ei mitään uutta sinänsä, mutta omiin läheisiin suuntautuneena tämä ketkuilu tahtoo pistää jo vähän vihaksi. Kirjoitin marraskuussa 2016 otsikolla Voimaantuneet vinkupellet - tapaus Vehkoo siitä, miten viaton yritys haastatella Ylen toimittajaa muuttui natsien uhkaavaksi väijytykseksi. Nyt tarina on saanut uusia käänteitä.

Pääpiirteissään tilanne lähti liikkeelle seuraavanlaisesti: Feministit Johanna Vehkoo, Saara Särmä ja Rosa Meriläinen järjestivät Rovaniemellä kirjanjulkistamistilaisuuden ja feministisen kiroiluiltaman. Junes Lokka ja Tuukka Kuru halusivat haastatella Johanna Vehkoota ja kertoivat asiasta Monokulttuuri FM -lähetyksessä näyttäen samalla Vehkoota varten mietittyjä kysymyksiä.

Kuultuaan suunnitelmasta Vehkoo jätti tulematta tilaisuuksiin. Hän oli myös soittanut poliisille maalaillen ties mitä uhkakuvia, joita nyt feministin mielikuvitus voi tuottaa. Kirjakaupan tilaisuuden jälkeen Monokulttuurin seurue, johon Kurun ja Lokan ohella kuului kaksi Rovaniemen yliopiston naisopiskelijaa poikaystävineen, siirtyi kuuntelemaan kiroiluiltamaa. Henkilökunta kertoi Saara Särmän vaatineen, että heidät poistetaan paikalta välittömästi, mutta ravintola ei tähän vaatimukseen suostunut.

Myöhemmin Johanna Vehkoo kirjoitti kohun aiheuttaneen Facebook-julkaisun, jossa hän väitti "natsipellejen" yrittäneen väijyttää hänet. Kuvakaappausten vuoto Vehkoon kavereille suunnatusta julkaisusta aiheutti oman kaustinsa, mutta siitä ja tapahtumien yksityiskohdista voitte lukea lisää Voimaantuneet vinkupellet -kirjoituksesta.

Nyt feministit jatkavat tapauksesta valehtelua ja sympatian lypsämistä "häirinnällä". Tamperelainen-lehti kirjoittaa Saara Särmän selviytymistarinan kirjakauppakaustista otsikolla Saara Särmä muistelee kokemaansa uhkailua uutuuskirjassa – "Rovaniemellä tarvittiin turvamiehiä".

Heti otsikossa valehdellaan kahdesti. Kukaan ei uhkaillut Särmää. Hänen läsnäolonsa ei edes kiinnostanut ketään – se oli Vehkoo, jota haluttiin haastatella. Turvamiehiä ei tarvittu myöskään. Se, että feministit saivat taatusti lennokkaalla tarinankerronnallaan poliisit ja turvamiehet uskomaan, että jokin uhka olisi, ei tee uhasta todellista.

Jutussa fantasiasatu alkaa näin:
Kertaalleen tilanne eskaloitui, kun Särmä oli puuhaamassa Rosa Meriläisen ja Johanna Vehkoon kanssa kiroiluiltamaa rovaniemeläiseen kirjakauppaan. Lopullisesti häiriön laukaisi naisten kurjanjulkistamistilaisuus.Ilta herätti jo entuudestaan tietyssä väessä sen verran paljon aggressioita, että tilaisuutta tultiin seuraamaan muutamankin ns. valemedian kautta tutustuneen henkilön voimin. 
Feministit itse eskaloivat tilanteen kutsumalla poliisit haastatteluaikomuksen takia. Ja kiroiluiltama ei ollt kirjakaupassa vaan ravintolassa kirjatilaisuuden jälkeen. Mitään häiriöitä ei ollut. Kenessäkään ei herännyt aggressioita. Kysymyslistalla Vehkoon haastattelua varten oli kysymyksiä, kuten "mistä tunnistaa ammattitoimittajan" ja "miten naisvihaa voidaan torjua konkreettisin keinoin". Haluaisin myös tietää, mitä lopussa mainittu valemediajuttu tarkoittaa. Miten Särmä ajattelee Tuukan, Juneksen ja heidän kavereidensa tavanneen, ja mikä on mainittu valemedia?
– Se, että tultiin fyysisesti paikalle, ja kymmenkunta tyyppiä oli paikalla myös kiroiluiltamassa kahdeksankymmenen feministin joukossa omassa nurkassaan, siitä tuli tosi kurja fiilis pitkäksi aikaa. Fyysinen uhka oli siinä eri tavalla läsnä.
Tällaiset puheet paljastavat, kuinka kuplautunut feministien ajatusmaailma on. Heidän maailmassaan normaalia kanssakäymistä eri mieltä olevien kanssa ei yksinkertaisesti ole olemassa. Uhaksi katsotaan jo eri mieltä olevien oleskelu samassa rakennuksessa feministien kanssa. Fyysisestä uhasta hourailu taas ei ole enää vain paranoidia – se on jo herjaavaa. Ihmisiä, jotka eivät koskaan ole olleet millään tavoin väkivaltaisia, leimataan naistenhakkaajiksi, joiden väkivaltaiset aikeet estää vain turvamiesten läsnäolo.
– Kirjakaupassa oli paikalla useita turvamiehiä, koska poliisi oli tehnyt turvallisuusarvion ja päättänyt, miten tähän reagoidaan. He (uhkailijat) saivat käännettyä sen jutun, että me olemme ylireagoineet ja olemme tilanneet sinne turvamiehet. Periaatteena on tietysti, että uhkiin ei reagoida itse, vaan ne ilmoitetaan poliisille ja he ammattilaisina tekevät mitä tekevät.
Särmä yrittää vieläkin ulkoistaa vastuun turhasta poliisille soittelusta sanomalla, että poliisi teki turvallisuusarvion. Taatusti teki, mutta minkä pohjalta? No feministien hysteeristen uhkakuvien. Tottahan poliisit tulevat paikalle, jos väität heille, että joku on suurin piirtein tulossa murhaamaan sinut. Samoin vaikkapa palokunnan saa tekemään sen tilannearvion, että on tultava paikalle, jos heille väittää talonsa olevan tulessa. Se, että heidät saa huijattua paikalle, ei tarkoita, että talo oikeasti olisi palanut.
Särmä toivoo, että vastaavasta toiminnasta olisi seurauksena selkeämpi rangaistus.
Mistä toiminnasta? Mikä tässä on se rikos? Kirjakauppaan tuleminen? Kahvilassa istuminen? Keskusteluyritys feministin kanssa? Ja mitä hän tarkoittaa "selkeämmällä" rangaistuksella? Eihän moisista asioista ole mitään rangaistusta, koska ne eivät ole rikoksia, vaikka Saara kuinka niin toivoisi. Kuinka sekaisin tämä ihminen oikein on?
– Meidän tietysti sanottiin ylireagoineen itse, vaikka kyse oli poliisin arviosta. Poliisilla toivoisi tietysti olevan resursseja puuttua myös vähemmän konkreettiseen uhkaan ja uhkailuun. Kyllä moni tavallinen perheenisä lopettaisi turhan huutelun, jos siitä tulisi esimerkiksi sakko heille. Herättäisiin siihen, että tämä ei ole OK eikä laillista, Särmä pohtii kirjassa.
Jos Tuukan ja Juneksen läsnäolo on se kamala uhka, mitä ihmettä on sitten tämä "vähemmän konkreettinen uhka ja uhkailu"? Saara Särmän ajattelemista? 

Ja millaisesta huutelusta tavallisia perheenisiä tulisi sakottaa? Ai niin, varmaan niistä samankaltaisista rikoksista, kuin mistä Saara edellisessä sitaatissa vaati selkeämpiä rangaistuksia. Tämä rikos taitaa olla Saaran feministikuplan puhkaiseminen ja hänen kanssaan eri mieltä oleminen.

Ja koska Tuukan ja Juneksen haastatteluyritys ei todellakaan ollut laitonta, ei sitä vähemmän konkreettinen "uhkailukaan" sitä voi olla. Särmä uskoo kaikella vakavuudella, että feministin näkemysten haastaminen verbaalisesti on rikos tai ainakin sen tulisi olla.

Särmä kertoo tämän kirjakauppasadun myös uudessa kirjassaan, mikä on takuulla yksi syy valeen keksimiselle. Feministit ovat rakentaneet identiteettinsä sen varaan, että heitä vainotaan, mutta kun todellisuudessa ei joudu vainotuksi, on pakko keksiä häirintäkokemuksia. Niistä saa meheviä uhriutumistarinoita kirjaa varten, ja räväköillä saduilla voi myös päästä lehtiin kirjaa markkinoimaan.

Tamperelainen-lehden valejutun kirjoittaneelta, Tuukkaa ja Junesta häiriköiksi kutsuneelta Pekka Ruissalolta pyydettiin oikaisua. Hän ei ole vastannut juttua koskeviin kysymyksiin vaan blokkaa jokaisen kysymyksiä esittävän.

maanantai 19. maaliskuuta 2018

Valkoisten...eiku siis rasismin vastainen viikko


On taas se aika vuodesta, kun rasismihysterian herättely on kiihkeimmillään, eli rasisminvastainen viikko. Maailma.net kertoi sivuillaan rasisminvastaisesta viikosta, ja artikkelissa oli sen verran tarttumapintaa, että tässä hieman purkua aiheelle.
Ensi viikolla vietetään rasisminvastaista viikkoa. Suomen Punainen Risti (SPR) muistuttaa viikon alla, että vastuu rasistiseen käytökseen puuttumisesta on jokaisella.
Eli muista kokea jonkun verran syyllisyyttä, vaikket mitään väärää olisi tehnyt. Jossain joku rasisteeraa tälläkin hetkellä, ja sinä et tee asialle yhtikäs mitään.
Rasismin vastainen viikko järjestetään vuosittain 21.3. vietettävän YK:n rotusyrjinnän vastaisen päivän yhteydessä. Samana päivänä vuonna 1960 poliisi tappoi 69 rauhanomaista mielenosoittajaa Sharpevillessä Etelä-Afrikassa. Mielenosoittajat olivat protestoineet rotulakeja vastaan.
Aina yhtä ajan hermolla. Muistellaan ihmeessä puolen vuosisadan takaisia tapahtumia samalla, kun SPR ja muut rasisminvastustajat vaikenevat täysin siitä rotuperusteisesta kansanmurhasta, joka Etelä-Afrikassa on tehnyt tuloaan kiihtyvällä tahdilla. Farmarina toimiminen Etelä-Afrikassa on maailman vaarallisimpia ammatteja, ja hyökkäyksiä farmeille tapahtuu päivittäisellä tasolla. Mustien vetämä hallitus ei ole vuosiin julkaissut tilastoja farmihyökkäyksistä, mutta tietoa kerää esim. Afriforum. Kuolonuhreja tulee vuosittain kymmeniä - pääasiallisesti valkoisia.

Parlamentti äänesti juuri laista, jonka voimalla valkoisilta voidaan varastaa heidän luomansa maatilat, ja esityksen teki maan kolmanneksi suurimman puolueen, marxistisen EFF:n Julius Malema, joka on niinkin lempeä valkoisille, että sanoo, ettei hän vaadi valkoisten teurastusta - "ainakaan vielä."

Suomessa jo maahanmuuttokritiikki netissä herättää SPR:ssä syvää kauhua uuninluukkujen kolinasta, mutta kun mustat etelä-afrikkalaiset pauhaavat "tappakaa valkoiset", siitä ei puhtua mitään. Voitaneen sanoa, että alkaa käydä harvinaisen ilmeiseksi, että "rasisminvastustajien" agenda ei ole rasismia vaan valkoisia vastaan.


Artikkelissa jatketaan: 
Tänä vuonna tarkoituksena on myös herättää keskustelua esimerkiksi kaksisuuntaisesta kotoutumisesta.
”Parasta kotoutumista on yhteinen arki, jossa kaikki osapuolet saavat ja oppivat jotain uutta. Kukaan ei pärjää yksin, vaan kaikki tarvitsevat lähelleen ihmisen, joka on läsnä ja tukee arjessa. Jokainen voi olla tällainen tukija.”
Kaksisuuntaista kotoutumista ei ole olemassakaan. Maahanmuuttaja voi pyrkiä kotoutumaan, mutta maan kantaväestö ei. Hehän ovat jo kotonaan ja siten elävät kuin kotonaan. Mikäli he muuttavat tapojaan maahanmuuttajien vuoksi, kyseessä ei ole kotoutuminen vaan vieraan kulttuurin pokkurointi usein omamme kustannuksella.

Kaiken huipuksi SPR potkaisi rasisminvastaisen viikon käyntiin toteamalla kirkkain silmin, että Vastarintaliikkeen tekemä satiiriversio heidän ei rasismille -sivuistaan on jonkinlainen rasisiminvastustajien voitto. Rima menestykselle asetetaan aika matalalle, jos kansallissosialistien aktivoituminen netissä ja heidän tekemänsä hauskan testin leviäminen on rasisminvastustajille onnistuminen.

Vähemmän yllättäen SPR ei kommentoinut Vastarintaliikkeen testin sisältöä lainkaan. Siinä kun ei ollut mitään huomautettavaa. Mutta kun kantaväestöä - ei kun siis rasismia - vastaan taistellaan, vedetään homma ilon kautta ja noloimmistakin jutuista tehdään moraalisia voittoja.

Odotan huvituksella ja mielenkiinnolla, mitä kaikkea ihmeellistä tämä rasisminvastainen viikko tuottaa. Nyt on kuitenkin vasta maanantai! 

torstai 4. tammikuuta 2018

Huhtasaariko epätieteellinen? Kiusallisia kysymyksiä vihervasemmiston ehdokkaille

 

Presidenttiehdokas Laura Huhtasaaren usko luomisoppiin nostetaan mediassa tasaisin väliajoin esille, ja Huhtasaaren vastustajat sanovat, ettei ketään moisiin epätieteellisiin höpötyksiin uskovaa tulisi äänestää. 

Jostain syystä media on unohtanut kysyä ehdokkailta monista epätieteellisistä tai muutoin helposti virheellisiksi osoitettavista näkemyksistä. Toki voi olla, että asiaa ei ole sattumalta unohdettu, koska kyseiset uskomukset ovat yleisiä vihervasemmiston keskuudessa. Tein kuitenkin medialle avuksi listan kysymyksiä, joita he voivat jatkossa esittää ehdokkaille.

1. Ovatko turvapaikanhakijat positiivinen vaikute Suomelle
   a) taloudellisesti
   b) sosiaalisesti?

2.  a) Onko sukupuolia enemmän kuin 2?
     b) Jos vastasit kyllä, montako niitä on?

3. Voiko sukupuoltaan vaihtaa?

4. Ovatko naiset ja miehet luontaisilta kyvyiltään keskimääräisesti yhdenvertaisia?

5. Onko islam yhteensopiva länsimaisen arvomaailman kanssa?

6. Onko ilman laillista oleskelulupaa maassa oleskeleva laiton maahanmuuttaja?

7. Onko vihapuhe tai rasismi merkittävin uhka Suomen sisäiselle turvallisuudelle?

Listassa on vain muutama esimerkki, mutta haluaisin kovasti nähdä vihervasemmiston ehdokkaiden tekevän itsestään täysiä pellejä kysymyksiin vastatessaan. Mikä valtamedian sivusto uskaltautuu ottamaan tästä kopin?