perjantai 27. huhtikuuta 2018

Feministi Saara Särmän valeet ja vainoilut

Saara Särmä. Aloitteleva kirjailija, ammatikseen vainon ja sorron uhri.

Feministi kieroilee, valehtelee ja uhriutuu. Ei mitään uutta sinänsä, mutta omiin läheisiin suuntautuneena tämä ketkuilu tahtoo pistää jo vähän vihaksi. Kirjoitin marraskuussa 2016 otsikolla Voimaantuneet vinkupellet - tapaus Vehkoo siitä, miten viaton yritys haastatella Ylen toimittajaa muuttui natsien uhkaavaksi väijytykseksi. Nyt tarina on saanut uusia käänteitä.

Pääpiirteissään tilanne lähti liikkeelle seuraavanlaisesti: Feministit Johanna Vehkoo, Saara Särmä ja Rosa Meriläinen järjestivät Rovaniemellä kirjanjulkistamistilaisuuden ja feministisen kiroiluiltaman. Junes Lokka ja Tuukka Kuru halusivat haastatella Johanna Vehkoota ja kertoivat asiasta Monokulttuuri FM -lähetyksessä näyttäen samalla Vehkoota varten mietittyjä kysymyksiä.

Kuultuaan suunnitelmasta Vehkoo jätti tulematta tilaisuuksiin. Hän oli myös soittanut poliisille maalaillen ties mitä uhkakuvia, joita nyt feministin mielikuvitus voi tuottaa. Kirjakaupan tilaisuuden jälkeen Monokulttuurin seurue, johon Kurun ja Lokan ohella kuului kaksi Rovaniemen yliopiston naisopiskelijaa poikaystävineen, siirtyi kuuntelemaan kiroiluiltamaa. Henkilökunta kertoi Saara Särmän vaatineen, että heidät poistetaan paikalta välittömästi, mutta ravintola ei tähän vaatimukseen suostunut.

Myöhemmin Johanna Vehkoo kirjoitti kohun aiheuttaneen Facebook-julkaisun, jossa hän väitti "natsipellejen" yrittäneen väijyttää hänet. Kuvakaappausten vuoto Vehkoon kavereille suunnatusta julkaisusta aiheutti oman kaustinsa, mutta siitä ja tapahtumien yksityiskohdista voitte lukea lisää Voimaantuneet vinkupellet -kirjoituksesta.

Nyt feministit jatkavat tapauksesta valehtelua ja sympatian lypsämistä "häirinnällä". Tamperelainen-lehti kirjoittaa Saara Särmän selviytymistarinan kirjakauppakaustista otsikolla Saara Särmä muistelee kokemaansa uhkailua uutuuskirjassa – "Rovaniemellä tarvittiin turvamiehiä".

Heti otsikossa valehdellaan kahdesti. Kukaan ei uhkaillut Särmää. Hänen läsnäolonsa ei edes kiinnostanut ketään – se oli Vehkoo, jota haluttiin haastatella. Turvamiehiä ei tarvittu myöskään. Se, että feministit saivat taatusti lennokkaalla tarinankerronnallaan poliisit ja turvamiehet uskomaan, että jokin uhka olisi, ei tee uhasta todellista.

Jutussa fantasiasatu alkaa näin:
Kertaalleen tilanne eskaloitui, kun Särmä oli puuhaamassa Rosa Meriläisen ja Johanna Vehkoon kanssa kiroiluiltamaa rovaniemeläiseen kirjakauppaan. Lopullisesti häiriön laukaisi naisten kurjanjulkistamistilaisuus.Ilta herätti jo entuudestaan tietyssä väessä sen verran paljon aggressioita, että tilaisuutta tultiin seuraamaan muutamankin ns. valemedian kautta tutustuneen henkilön voimin. 
Feministit itse eskaloivat tilanteen kutsumalla poliisit haastatteluaikomuksen takia. Ja kiroiluiltama ei ollt kirjakaupassa vaan ravintolassa kirjatilaisuuden jälkeen. Mitään häiriöitä ei ollut. Kenessäkään ei herännyt aggressioita. Kysymyslistalla Vehkoon haastattelua varten oli kysymyksiä, kuten "mistä tunnistaa ammattitoimittajan" ja "miten naisvihaa voidaan torjua konkreettisin keinoin". Haluaisin myös tietää, mitä lopussa mainittu valemediajuttu tarkoittaa. Miten Särmä ajattelee Tuukan, Juneksen ja heidän kavereidensa tavanneen, ja mikä on mainittu valemedia?
– Se, että tultiin fyysisesti paikalle, ja kymmenkunta tyyppiä oli paikalla myös kiroiluiltamassa kahdeksankymmenen feministin joukossa omassa nurkassaan, siitä tuli tosi kurja fiilis pitkäksi aikaa. Fyysinen uhka oli siinä eri tavalla läsnä.
Tällaiset puheet paljastavat, kuinka kuplautunut feministien ajatusmaailma on. Heidän maailmassaan normaalia kanssakäymistä eri mieltä olevien kanssa ei yksinkertaisesti ole olemassa. Uhaksi katsotaan jo eri mieltä olevien oleskelu samassa rakennuksessa feministien kanssa. Fyysisestä uhasta hourailu taas ei ole enää vain paranoidia – se on jo herjaavaa. Ihmisiä, jotka eivät koskaan ole olleet millään tavoin väkivaltaisia, leimataan naistenhakkaajiksi, joiden väkivaltaiset aikeet estää vain turvamiesten läsnäolo.
– Kirjakaupassa oli paikalla useita turvamiehiä, koska poliisi oli tehnyt turvallisuusarvion ja päättänyt, miten tähän reagoidaan. He (uhkailijat) saivat käännettyä sen jutun, että me olemme ylireagoineet ja olemme tilanneet sinne turvamiehet. Periaatteena on tietysti, että uhkiin ei reagoida itse, vaan ne ilmoitetaan poliisille ja he ammattilaisina tekevät mitä tekevät.
Särmä yrittää vieläkin ulkoistaa vastuun turhasta poliisille soittelusta sanomalla, että poliisi teki turvallisuusarvion. Taatusti teki, mutta minkä pohjalta? No feministien hysteeristen uhkakuvien. Tottahan poliisit tulevat paikalle, jos väität heille, että joku on suurin piirtein tulossa murhaamaan sinut. Samoin vaikkapa palokunnan saa tekemään sen tilannearvion, että on tultava paikalle, jos heille väittää talonsa olevan tulessa. Se, että heidät saa huijattua paikalle, ei tarkoita, että talo oikeasti olisi palanut.
Särmä toivoo, että vastaavasta toiminnasta olisi seurauksena selkeämpi rangaistus.
Mistä toiminnasta? Mikä tässä on se rikos? Kirjakauppaan tuleminen? Kahvilassa istuminen? Keskusteluyritys feministin kanssa? Ja mitä hän tarkoittaa "selkeämmällä" rangaistuksella? Eihän moisista asioista ole mitään rangaistusta, koska ne eivät ole rikoksia, vaikka Saara kuinka niin toivoisi. Kuinka sekaisin tämä ihminen oikein on?
– Meidän tietysti sanottiin ylireagoineen itse, vaikka kyse oli poliisin arviosta. Poliisilla toivoisi tietysti olevan resursseja puuttua myös vähemmän konkreettiseen uhkaan ja uhkailuun. Kyllä moni tavallinen perheenisä lopettaisi turhan huutelun, jos siitä tulisi esimerkiksi sakko heille. Herättäisiin siihen, että tämä ei ole OK eikä laillista, Särmä pohtii kirjassa.
Jos Tuukan ja Juneksen läsnäolo on se kamala uhka, mitä ihmettä on sitten tämä "vähemmän konkreettinen uhka ja uhkailu"? Saara Särmän ajattelemista? 

Ja millaisesta huutelusta tavallisia perheenisiä tulisi sakottaa? Ai niin, varmaan niistä samankaltaisista rikoksista, kuin mistä Saara edellisessä sitaatissa vaati selkeämpiä rangaistuksia. Tämä rikos taitaa olla Saaran feministikuplan puhkaiseminen ja hänen kanssaan eri mieltä oleminen.

Ja koska Tuukan ja Juneksen haastatteluyritys ei todellakaan ollut laitonta, ei sitä vähemmän konkreettinen "uhkailukaan" sitä voi olla. Särmä uskoo kaikella vakavuudella, että feministin näkemysten haastaminen verbaalisesti on rikos tai ainakin sen tulisi olla.

Särmä kertoo tämän kirjakauppasadun myös uudessa kirjassaan, mikä on takuulla yksi syy valeen keksimiselle. Feministit ovat rakentaneet identiteettinsä sen varaan, että heitä vainotaan, mutta kun todellisuudessa ei joudu vainotuksi, on pakko keksiä häirintäkokemuksia. Niistä saa meheviä uhriutumistarinoita kirjaa varten, ja räväköillä saduilla voi myös päästä lehtiin kirjaa markkinoimaan.

Tamperelainen-lehden valejutun kirjoittaneelta, Tuukkaa ja Junesta häiriköiksi kutsuneelta Pekka Ruissalolta pyydettiin oikaisua. Hän ei ole vastannut juttua koskeviin kysymyksiin vaan blokkaa jokaisen kysymyksiä esittävän.

maanantai 19. maaliskuuta 2018

Valkoisten...eiku siis rasismin vastainen viikko


On taas se aika vuodesta, kun rasismihysterian herättely on kiihkeimmillään, eli rasisminvastainen viikko. Maailma.net kertoi sivuillaan rasisminvastaisesta viikosta, ja artikkelissa oli sen verran tarttumapintaa, että tässä hieman purkua aiheelle.
Ensi viikolla vietetään rasisminvastaista viikkoa. Suomen Punainen Risti (SPR) muistuttaa viikon alla, että vastuu rasistiseen käytökseen puuttumisesta on jokaisella.
Eli muista kokea jonkun verran syyllisyyttä, vaikket mitään väärää olisi tehnyt. Jossain joku rasisteeraa tälläkin hetkellä, ja sinä et tee asialle yhtikäs mitään.
Rasismin vastainen viikko järjestetään vuosittain 21.3. vietettävän YK:n rotusyrjinnän vastaisen päivän yhteydessä. Samana päivänä vuonna 1960 poliisi tappoi 69 rauhanomaista mielenosoittajaa Sharpevillessä Etelä-Afrikassa. Mielenosoittajat olivat protestoineet rotulakeja vastaan.
Aina yhtä ajan hermolla. Muistellaan ihmeessä puolen vuosisadan takaisia tapahtumia samalla, kun SPR ja muut rasisminvastustajat vaikenevat täysin siitä rotuperusteisesta kansanmurhasta, joka Etelä-Afrikassa on tehnyt tuloaan kiihtyvällä tahdilla. Farmarina toimiminen Etelä-Afrikassa on maailman vaarallisimpia ammatteja, ja hyökkäyksiä farmeille tapahtuu päivittäisellä tasolla. Mustien vetämä hallitus ei ole vuosiin julkaissut tilastoja farmihyökkäyksistä, mutta tietoa kerää esim. Afriforum. Kuolonuhreja tulee vuosittain kymmeniä - pääasiallisesti valkoisia.

Parlamentti äänesti juuri laista, jonka voimalla valkoisilta voidaan varastaa heidän luomansa maatilat, ja esityksen teki maan kolmanneksi suurimman puolueen, marxistisen EFF:n Julius Malema, joka on niinkin lempeä valkoisille, että sanoo, ettei hän vaadi valkoisten teurastusta - "ainakaan vielä."

Suomessa jo maahanmuuttokritiikki netissä herättää SPR:ssä syvää kauhua uuninluukkujen kolinasta, mutta kun mustat etelä-afrikkalaiset pauhaavat "tappakaa valkoiset", siitä ei puhtua mitään. Voitaneen sanoa, että alkaa käydä harvinaisen ilmeiseksi, että "rasisminvastustajien" agenda ei ole rasismia vaan valkoisia vastaan.


Artikkelissa jatketaan: 
Tänä vuonna tarkoituksena on myös herättää keskustelua esimerkiksi kaksisuuntaisesta kotoutumisesta.
”Parasta kotoutumista on yhteinen arki, jossa kaikki osapuolet saavat ja oppivat jotain uutta. Kukaan ei pärjää yksin, vaan kaikki tarvitsevat lähelleen ihmisen, joka on läsnä ja tukee arjessa. Jokainen voi olla tällainen tukija.”
Kaksisuuntaista kotoutumista ei ole olemassakaan. Maahanmuuttaja voi pyrkiä kotoutumaan, mutta maan kantaväestö ei. Hehän ovat jo kotonaan ja siten elävät kuin kotonaan. Mikäli he muuttavat tapojaan maahanmuuttajien vuoksi, kyseessä ei ole kotoutuminen vaan vieraan kulttuurin pokkurointi usein omamme kustannuksella.

Kaiken huipuksi SPR potkaisi rasisminvastaisen viikon käyntiin toteamalla kirkkain silmin, että Vastarintaliikkeen tekemä satiiriversio heidän ei rasismille -sivuistaan on jonkinlainen rasisiminvastustajien voitto. Rima menestykselle asetetaan aika matalalle, jos kansallissosialistien aktivoituminen netissä ja heidän tekemänsä hauskan testin leviäminen on rasisminvastustajille onnistuminen.

Vähemmän yllättäen SPR ei kommentoinut Vastarintaliikkeen testin sisältöä lainkaan. Siinä kun ei ollut mitään huomautettavaa. Mutta kun kantaväestöä - ei kun siis rasismia - vastaan taistellaan, vedetään homma ilon kautta ja noloimmistakin jutuista tehdään moraalisia voittoja.

Odotan huvituksella ja mielenkiinnolla, mitä kaikkea ihmeellistä tämä rasisminvastainen viikko tuottaa. Nyt on kuitenkin vasta maanantai! 

torstai 4. tammikuuta 2018

Huhtasaariko epätieteellinen? Kiusallisia kysymyksiä vihervasemmiston ehdokkaille

 

Presidenttiehdokas Laura Huhtasaaren usko luomisoppiin nostetaan mediassa tasaisin väliajoin esille, ja Huhtasaaren vastustajat sanovat, ettei ketään moisiin epätieteellisiin höpötyksiin uskovaa tulisi äänestää. 

Jostain syystä media on unohtanut kysyä ehdokkailta monista epätieteellisistä tai muutoin helposti virheellisiksi osoitettavista näkemyksistä. Toki voi olla, että asiaa ei ole sattumalta unohdettu, koska kyseiset uskomukset ovat yleisiä vihervasemmiston keskuudessa. Tein kuitenkin medialle avuksi listan kysymyksiä, joita he voivat jatkossa esittää ehdokkaille.

1. Ovatko turvapaikanhakijat positiivinen vaikute Suomelle
   a) taloudellisesti
   b) sosiaalisesti?

2.  a) Onko sukupuolia enemmän kuin 2?
     b) Jos vastasit kyllä, montako niitä on?

3. Voiko sukupuoltaan vaihtaa?

4. Ovatko naiset ja miehet luontaisilta kyvyiltään keskimääräisesti yhdenvertaisia?

5. Onko islam yhteensopiva länsimaisen arvomaailman kanssa?

6. Onko ilman laillista oleskelulupaa maassa oleskeleva laiton maahanmuuttaja?

7. Onko vihapuhe tai rasismi merkittävin uhka Suomen sisäiselle turvallisuudelle?

Listassa on vain muutama esimerkki, mutta haluaisin kovasti nähdä vihervasemmiston ehdokkaiden tekevän itsestään täysiä pellejä kysymyksiin vastatessaan. Mikä valtamedian sivusto uskaltautuu ottamaan tästä kopin?

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

#Alpakkagate ja vihervasemmiston eskaloituva häiriintyneisyys



Siinä missä kansallismielisten toimijoiden tekemiset käydään mediassa läpi mitä tiheimmällä kammalla, on vihervasemmisto saanut pitkään toilailla rauhassa kiusallisilta mediakohuilta. Vaikkapa bussivarikon poltto, josta varikolla nukkuneet kuskit tuurilla selvisivät hengissä, jää pieneksi sivuotsikoksi, kun tekijät tulevat vasemmalta.

Lempeään mediakohteluun tottunut vasemmisto on tottunut pääsemään kuin koira veräjästä, ja se alkaa näkyä häiriintyneisyytenä, joka puree liikettä jo omaan nilkkaan.

Napataan esimerkiksi vaikkapa se, miten Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson mafioson ottein yritti painostaa Turku Saatanalle 5 -tapahtuman järjestäjää jättämään erään bändin ulos tapahtumasta, koska yhdellä sen soittajalla on äärioikeistoyhteyksiä. Varisverkoston anarkistiöykkärit olivat valmiina vihakampanjaan järjestäjää vastaan, ja Li vihjaillen lupasi, että vetäisi apinalaumansa pois keikkajärjestäjän kimpusta - tietysti sillä ehdolla, että järjestäjä tekee, kuten Li haluaa.

Valtamediassa tästäkään tapauksesta ei puhuttu, mutta se ei ole nyt olennaista.

 Olennaista on pohtia, kuinka raiteiltaan suistunut ihmisen pitää olla, että hän kokee moisen toiminnan normaaliksi ja oikeutetuksi. Aika syvissä vesissä uidaan, kun uhkaillaan tapahtumajärjestäjiä itselle epämieluisan artistin vuoksi. Lopputulema oli, että järjestäjä ei suostunut vaateisiin. Lin kaverit Varisverkostossa julkaisivat järjestäjästä mustamaalausartikkelin ja kävivät tukkimassa tapahtumapaikkana toimineen ravintolan vessat kitillä. Normaalia?

Vain hiukan myöhemmin päästiin itsenäisyyspäivään, ja johan alkoi tapahtua. 

Kansallismielisten itsenäisyyspäivän jatkopaikkana toimineen ravintolan omistajalta poltettiin kolme autoa, ja tekijäksi ilmoittautuivat anarkistit takku.fi-sivustolla. Poliitikot, jotka kauhistelevat äärioikeiston uhkaa ja kuviteltua turvattomuutta, jonka 612-kulkue heidän mielestään kaduille luo, olivat asiasta täysin hiljaa. Ilmeisesti se ei heidän mielestään ole yhteiskuntarauhaa järkyttävä turvallisuusuhka, että seassamme liikkuu hulluja, jotka polttavat ihmisten autoja, mikäli eivät heidän mielipiteistään tykkää. Toki asia olisi eri, mikäli autonpolttajat olisivat oikeistolaisia.

Ja lippuvarkaat, tietysti. Takkulaiset varastivat muutaman kymmenen Suomen lippua ja polttivat ne videollaan. Vahinkojen suuruus oli noin 1500 euroa. Tokihan vihervasemmisto tuomitsee moisen varkauden ja ilkivallanteon? Ei tietenkään. Whataboutismilla ja keskustelun harhauttamisella ilmaisunvapauteen lippuvarkaatkin saivat synninpäästön aateveljiltään. Alla "koomikko" Iikka Kivi, joka on palttiarallaa yhtä hauska kuin ebola, yrittää rinnastaa netissä paheksuvia viestejä kirjoittavat kansallismieliset islamisteihin, jotka tappavat ihmisiä mielensäpahoitusta koettuaan.


Lopulta päästäänkin toikkaroinneista kohutuimpaan eli alpakkagateen. 

Alpakkatapahtuman järjestäjä Aleksi Pahkala kärysi perin pohjin medialle valehtelusta ja tapahtumansa poliittisten motiivien peittelystä. Toki tapahtumasta vainusi jokainen vähänkään järkeä omaava jo alkumetreillä, että kyseessä oli yritys häiritä 612-kulkueen järjestämistä. Kuitenkin monet toimittajat ja poliitikot syöksyivät pää edellä mukaan alpakkajuoneen. Vaikka en Vihreitä ja Vasemmistoliittoa suuressa älyllisessä arvossa pidä, en suostu uskomaan alpakkatapahtumaa puffanneiden poliitikkojen todella olevan niin naiiveja, etteivätkö he olisi taka-ajatuksia aavistaneet.

Anni Sinnemäki, Ville Niinistö, Emma Kari ja muut ovatkin nyt kiusallisessa paikassa: heidän on valittava, asemoivatko he itsensä hyödyllisiin idiootteihin vai kieroilijoihin. Ensimmäisiä he ovat jos todella eivät taka-ajatuksia arvanneet olevan, jälkimmäisiä taas, mikäli he tiesivät poliittisista motiiveista mutta katsoivat tarkoituksen pyhittävän keinot ja epärehellisyyden olevan oikeutettua, kun natseja vastustetaan.

Poliitikot ja toimittajat peittelevät paraikaa jälkiään alpakkagaten suhteen. Twiittejä poistetaan ja tilejä muutetaan yksityiseksi. Tähän mennessä yhdelläkään korkean profiilin henkilöllä, joka alpakkatapahtumaa mainosti, ei ole ollut selkärankaa tunnustaa joko hyväuskoisuutta tai epärehellisyyttä asian suhteen. Todennäköisesti monet vain vaikenevat ja toivovat asian unohtuvan ilman, että heidän sitä tarvitsee kommentoida.

Syvissä vesissä mennään nytkin. Lapset ja alpakat toimivat vain näppäränä keppihevosena kiusantekoon kansallismielisille, ja kun juonittelu paljastuu, leikitään, että mitään ei ole tapahtunut. Tämäkin on niin kaukana normaalin, tasapainoisen ihmisen käytöksestä, että sitä on hämmentävää edes ajatella. 

Katsoisin, että jos mielestäsi hyvä tapa viettää Suomi100-juhlaa on yrittää häiritä muiden tapahtumia pehmopörröalpakoiden varjolla, jos uhkailu tai autonpoltto ovat mielestäsi hyviä tapoja saada tahtosi läpi tai jos päädyt ideologisen sokeutesi vuoksi puolustamaan jopa mittavan taloudellisen vahingon aiheuttaneita varkaita, on aika syvälliselle itsetutkiskelulle. Varmaan terapialle myös.

Olen usein sanonut, että en usko vihervasemmistolaisten olevan pahoja ihmisiä vaan hyväsydämisiä, hetkellisten empatianpurkausten ja poliittisen aivopesun ohjaamia yksilöitä. Viimeaikaiset tapahtumat tosin pistävät uskoni koetukselle asian suhteen. 

On kuitenkin ollut myös järjen ja moraalin valon pilkahduksia kaiken juonimisen ja propagandan keskellä. Täytyy nostaa hattua tuottaja-DJ Heikki Eskolalle, joka julkaisi alpakkatapahtuman motiivit lopullisesti paljastaneen kuvankaappauksen, vaikka hän takuulla oli tietoinen tekonsa sosiaalisista seurauksista vasemmistopiireissä. Olen myös lukenut lukuisia vasemmistolaisten kirjoituksia, joissa alpakkatapahtumaan liittyvä valehtelu tuomitaan. Toivotaan, että useampi uskaltautuisi valitsemaan totuuden ja suoraselkäisyyden laumalojaliteetin sijaan.

perjantai 20. lokakuuta 2017

Miksi en todellakaan ala irtisanoutumaan natseista

Antifasistit suunnittelevat avoimesti lainvastaista, kumouksellista toimintaa. Liberaalitkin saavat
luonnollisesti osansa heidän kiukuttelustaan. Linkki antifanttien hauskaan tapahtumakutsuun tekstissä.

Kommentoin Facebookissa Suomen Vastarintaliikkeen mielenilmausta Tampereella, mikä kirvoitti muissa näkemyksiä niin puolesta kuin vastaan. 

Muutaman henkilön tulkinta oli, että jo irtisanoutumatta jättäminen SVL:stä ja sen toiminnasta olisi jonkinlainen tuen osoitus järjestön aatemaailmalle kokonaisuudessaan. Samoin sen ilmeisen asian toteamisen, että poliisihallitus on aivan väärällä asialla järjestöä lakkauttaessaan, katsovat nämä ihmiset vihoviimeiseksi natsiuden julistukseksi.

Selitänpä tässä, miksi en ryhdy SVL:stä irtisanoutumaan, vaikka olen samankaltaista asiaa selittänyt jo blogipäivityksessäni, jossa kerroin, miksi en allekirjoittaisi rasisminvastaista julistusta. 

Irtisanoutumiset ja tuomitsemiset olisivat yksinkertaisesti noloa moraalisäteilyä, jolla yritetään kiillottaa omaa imagoa jonkun toisen kustannuksella. Toisekseen ne ovat vasemmiston luomaan keskustelukehykseen alistumista; omaa keskustelua ohjaa heidän aatemaailmansa ja siihen reagointi, jolloin omat kannanotot lähtevät puolustuskannalta. 

Irtisanoutumiset ovat lisäksi hölmöjä ja tehottomia: ainoat, jotka uskovat niitä, ovat ne, jotka jo valmiiksi ovat puolellasi ja seuraavat kannanottojasi. Vihervasemmistolle kaikki kansallismieliset järjestöt, poliitikot ja aktivistit ovat natseja, ja heille irtisanoutumiset ovat vain eräänlainen anteeksipyytelyn yritys, jonka he hyödyntävät armotta pilkkaamiseen ja nolaamiseen. 

Tämän voi todeta vaikkapa lukemalla antirasistien keskusteluja näistä irtisanoutumisista: irtisanoutuja ei todellakaan saa sympatiaa, ainoastaan pilkkaa ja halveksuntaa. Kansallismielisiä somekanavia seuraavat lähes yksinomaan kansallismieliset ja vihervasemmiston aktiivit, joten normoja ei irtisanoutumisilla tavoiteta.

Miksi siis nolata itsensä heittäytymällä polvilleen vihervasemmiston eteen anelemaan hyvepisteitä, joita ei koskaan tule herumaan? Parempi hoitaa asiansa pää pystyssä ja anteeksi pyytelemättä. Meillä ei ole velvollisuutta selitellä mitään kenellekään.

Seinälläni alkoi välittömästi jankkaaminen siitä, miksi ei-kansallissosialistisena etnonationalistina tukisin SVL:n mielenilmausta, kun eihän SVL ole edes kansallismielinen, koska se uskoo pohjoismaiseen yhteisvaltioon. No tietenkin uskoo - hehän ovat täysin avoimia aatemaailmastaan. Mutta me kun emme ole siinä pisteessä, että neuvottelisimme siitä, millainen kantasuomalaisten valtio tässä perustettaisiin. Olemme kaukana siitä. 

Ensimmäinen asia on turvata kantasuomalaisten asema ja tulevaisuus omassa maassaan, sen jälkeen voidaan katsoa, millaisen valtion se kansa pidemmän päälle haluaa. Tämän vuoksi mikä tahansa ryhmä, joka haluaa estää suomalaisten tulemisen jyrätyksi, kuten monissa Euroopan kaupungeissa niiden eurooppalainen alkuperäisväestö on tullut, ja joka haluaa tukea muita eurooppalaisia kansoja samassa asiassa, on ensisijaisimman ongelmamme suhteen liittolainen. Selvitellään vaikkapa se kansallisvaltion vs. pan-pohjoismaisen valtion kysymys, kunhan siihen pisteeseen ensin onnistumme pääsemään.

Mietimme mieheni kanssa, jaksammeko Oulusta lähteä vielä Tampereelle mielenosoitusta seuraamaan, kun olemme vasta Alankomaiden-matkalta palanneet. Tarvittava lopullinen kimmoke lähtöön oli antifasistien hupaisa sodanjulistus fasisteja ja natseja vastaan. Onneksi olkoon, Tampereen antifantit. Teidänkin ansiostanne Tampere saa nyt viikonlopuksi pari fasistia lisää.

Alla samaa aihepiiriä käsittelevä videoni, jossa puhun siitä, miksi omaa ei-rasistisuutta ei koskaan pidä ryhtyä vakuuttelemaan.


keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Moskeijoita saamenmaalle



Missikisan valokuvauksissa käytetyistä intiaanipäähinettä muistuttavista sulkapäähineistä yritetään nyt väen vängällä saada kohua aikaan, ja mielensäpahoittamisen kokijoina ovat epäyllättävästi saamelaisaktivistit ja äärivasemmisto. Toki voisi kysyä, miten Pohjois-Amerikan alkuperäisväestön kulttuuri kuuluu saamelaisaktivisteille, mutta antaa sen nyt olla.

Huvittavaa näissä kohutuksissa on se, että ne poikkeuksetta nostavat esiin saman vanhan "valkoiset veivät alkuperäisväestöjen maat ja tuhosivat niiden kulttuurit" -argumentoinnin.

Kyseessä on toki täysin validi näkemys. Kaikilla kansoilla tulee olla oikeus elää omalla maallaan omalla tavallaan, mutta ikävä kyllä valkoisetkaan eivät kaikkina aikoina ole näiden asioiden suhteen olleet yhtä valistuneita. Arvomaailma on elänyt ajassaan, ja monet vuosisatoja sitten normaalit asiat katsottaisiin nyt erittäin tuomittaviksi. Yksi näistä on alkuperäiskansojen hävitys.

Tämän argumentointilinjan ongelma on vain siinä, että siinä missä nationalistit katsovat johdonmukaisesti samojen oikeuksien kuuluvan kaikille kansoille, vasemmistoaktivistit katsovat niiden kuuluvan vain joillekin. Heille on kauhistus, että intiaanien perinteinen elämäntapa on kadonnut tai länsimaisen kulttuurin nykyaikaiset symbolit, kuten mäkkärit ja Starbucksit, tunkevat saastuttamaan alkuperäiskansojen jaloa villiä kulttuuria.

Euroopan alkuperäisväestölle taas moinen kohtelu on vaadittua. Meidän kulttuurimme nimenomaan tulee vasemmiston näkökulmasta saastuttaa vierailla vaikutteilla, vaikka näiden vieraiden vaikutteiden tuojille olisi ihan omatkin kansalliset kotinsa. Meidän määräämme suhteessa väestöön tulee vähentää myös. Mitä enemmän valkoisia täällä on, sitä vähemmän monikulttuurinen maamme on, ja mitä vähemmän monikulttuurinen, sitä huonompi heidän näkökulmastaan.

Valkoinen Eurooppa ei koskaan voi olla monikulturistien mielissä monikulttuurinen, vaikka Eurooppa on lukuisten, toisistaan poikkeavien kulttuurien ja kansojen tilkkutäkki sellaisenaan.

Kulttuurin ja elämäntavan runtelua vaaditaan vain meille. En ole nähnyt samojen aktivistien vaativan, että irakilaisia sijoitetaan saamenmaalle rikastamaan saamelaisten köyhää yhtenäiskulttuuria tai että Pohjois-Amerikan intiaanien olisi opeteltava espanjaa kaksisuuntaisena integraationa meksikolaisten massamaahanmuuttoon.

Joten mitenkä olisi, rakkaat monikulturistit, että joko lakkaisitte mankumasta siitä, miten valkoiset ovat tuhonneet alkuperäiskulttuureja tai noudattaisitte edes jotain logiikkaa argumentoinnissanne antamalla valkoisille kansoille samat oikeudet kuin muille?

tiistai 19. syyskuuta 2017

"Avoin yhteiskunta" on rekkaesteitä ja kyttäämistä

Rinkebyn koulu erään mellakan jälkeen vuonna 2010.
Kivat kalterit ikkunoissa.

Avoin yhteiskunta. 

Sitä massamaahanmuuttoa kannattavat päättäjämme toistelevat, kansallismielisyyttä kritisoidessaan. Meidän kuulemma tulee noudattaa avoimen yhteiskunnnan arvoja ja pyrkiä säilyttämään avoin yhteiskunta, ja kansallismielisyys on jollain tapaa tämän avoimuuden kanssa ristiriidassa.

Mietitäänpä hetki, mitä se avoin yhteiskunta käytännössä tarkoittaa.


  • Rekkaesteitä kaduilla.
  • Lisää kansalaisten valvontaa esim. televalvonnan keinoin.
  • Sananvapauden rajoittamista, joka viedään niinkin pitkälle, että pääministeri sekaantuu siihen, mitä kansallismielinen kansanedustaja saa työssään sanoa, vaikka lakikin jo antaa kansanedustajille vapaat kädet puheissaan eduskunnassa.
  • Kansalaisten nettikeskustelun kyttäämistä. Tuhmanpuhuminen muslimeista tai islamista kun voi laukaista terrorismia muslimeissa, vaikka muslimeilla ja islamilla ei ole mitään tekemistä terrorismin kanssa.
  • Naisten vapauden rajoittaminen. On vain luonnollista, että ns. avoimessa yhteiskunnassa ei nainen kaikkialla uskalla iltaisin liikkua, ja aina on hyvä olla lenkkarit jalassa siltä varalta, että tarvitsee juosta henkensä edestä.
  • Lisää naisten sosiaalista kontrollia. Avoin yhteiskunta luonnollisesti tuottaa kansanryhmiä, joissa naisten pukeutumista ja käytöstä valvotaan tarkasti, ja joissa edes puolison valinta, urasuunnitelmat tai lapsenteko eivät ole naisen itsensä päätettävissä.
  • Uusia lakeja ja lisää valtuuksia viranomaisille ihmisten kyttäämiseen, koska avoimen yhteiskunnan tuottamaa terrorismin riskiä on torjuttava.
  • Kalvavaa tietoisuutta siitä, että keskuudessamme on viiteryhmä, jonka ideologiaan kuuluu olennaisena osana se, että meitä tulisi ottaa hengiltä uskontomme vuoksi.
  • Aitoa islamofobiaa eli päättäjiemme niskavillat pystyyn nostavaa kauhua silloin, kun joku uskaltautuu puhumaan islamista millään realistisella tasolla.
  • Ghettoutumista, white flightia, kansanryhmien eriytymistä ja niiden välistä epäluuloa.
  • Poliiseja suojaamaan roskakuskeja mamulähiöissä, kuten Molenbeekissa, ja suojaverkkoja polttopulloja vastaan rakennusten seinissä, kuten Rinkebyssä.
  • Ensihoitajien ja poliisin kivitystä sekä pommiansoja palomiehille Järvan malliin.
  • Poliisin henkilökohtaista vainoamista rikollisten taholta, kuten Malmössä.
Siinä vain muutama esimerkki siitä, mitä avoin yhteiskunta tuottaa. Aika suljetulta ja ahdistavalta kuulostaa. Ja kansallismielisiä, jotka haluavat säilyttää vapautemme täällä, leimataan avoimen yhteiskunnan arvojen vihollisiksi.

Rinkebyskolanin uusia tiloja. Verkko seinässä ei ole koriste vaan tarkoitettu pysäyttämään polttopullot
 ennen seinään osumista, jotta rakennus ei syty tuleen. Avointa yhteiskuntaa.